Poika. Voi kun olen joutunutki näien likkain varviin,
Näistä emmä muuta saa, kun monta mieliharmii.
Tyttö. Mahoit olla tulematta, olla kotonasi;
Ei sua tänne toivottu, ei tietty tuloasi.
Poika. Ei nyt auta, ei nyt auta, ei nyt auta mitään,
Luotu olen lähtemään ja lähteä mun pitää.
Tyttö. Toki saatki lähteä ja parempi oisi ollut,
Kun et oisi ollenkana tähän kylään tullut.
16. Vihaava ystävä.
Oli minullaki ennen ystävä,
Nyt on mulla vihamies.
Toinen istuu jo kultani sylissä,
Toinen suuta jo antelee.
Kuinka taiat nyt mua vihata,
Kun ystävät olimma?—
Kuinka taitaa silmäni katsella
Toista kultani sylissä?
Näin suurella syämeni surulla
Nimeäs minä muistelen.