29. Kolmet kosijat.
Neito kasvoi kaunosasti,
Ylen lystisti yleni;
Kasvoi niemen kainalossa,
Simasen salon sivussa,
Lehon lemmen liepehellä;
Viikon kasvoi, kauas kuului.
Kaukoa tulit kosijat,
Yhet tuolta Tuuterista,
Toiset päätyi Päivölästä,
Kolmannet Kemijoelta.
Tuli Tuuterin kosija.
Neito vasten vastaeli:
"Enmä tästä ennen joua
Kun kiven kuluksi jauhan,
Pieksän petkelen periksi,
Huhmaren sukuksi survon;
Enkä lähe Tuuterihin
Tuuteriss' on miehet tuhmat,
Miehet tuhmat, naiset laiskat,
Tyttäret typerämielet."
Tuli Päivölän kosija.
Neito vasten vastaeli:
"Enmä tästä ennen joua
Kun kiven kuluksi jauhan,
Pieksän petkelen periksi,
Huhmaren sukuksi survon;
Enkä lähe Päivölähän:
Päivöläss' on pitkät päivät,
Päivät pitkät, yöt lyhyet,
Iltaistumat ikävät."
Tuli Kemijoin kosija.
Neito vasten vastaeli:
"Jo lähenki, jotta jouan,
Lähen mie Kemijoelle
Syömähän Kemin kaloja,
Kemin lohta keittämähän;
Hyv' onpi Kemissä olla,
Kaunis Karjalan joella;
Siell' on miehet mielelliset,
Tyttäret hyväntapaiset;
Eik' oo illoilla ikävä,
Ei apia aamusilla."
30. Kullervon sotaan lähtö.
Kullervo Kalevan poika
Tuop' on suoriksen sotahan,
Suotta suoriksen sotahan,
Tahallansa tappelohon,
Vasten kieltoa isonsa,
Emonsa sitäi enemmin.
Kullervo Kalevan poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei sure suku minua,
Eikä heimo hellittele,
Jos ma kuolisin kujalle,
Riutuisen kotirikoille,
Iso ei pane pahaksi,
Eikä äiti äyhkäele,
Vett' ei vieri veikon silmä,
Ei kastu sisaren kasvo;
Vaan tuota suku surevi,
Hellitteli heimoeni,
Saavani minun sotahan,
Lähteväni tappelohon,
Sortuvan minun soassa,
Vainoteillä vaipuvani."
Kullervo Kalevan poika
Läksi soitellen sotahan,
Ilon lyöen muille maille.
Sanovi sanan isälle:
"Hyvästi hyvä isoni!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheni,
Kansasta kaonneheni,
Sortuneheni suvusta?"
Noin isä sanoiksi virkki:
"En minä sinua itke,
Jospa kuulen kuolleheksi
Poika toinen tehtänehe,
Poika paljoa parempi
Äieä älykkähämpi."