Kullervo Kalevan poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Josp' on kuoli nainen multa,
Jouti kuolla nainen multa,
Vei mun verkavaatteheni,
Silkkisukkani menetti."
Kullervo Kalevan poika
Läksi suorien sotahan,
Pisti pillit pussihinsa,
Soitti suolla mennessänsä,
Kullervoitsi kankahalla,
Patakoitteli palolla.
Saatihin sana jälestä:
"Maammosi kotona kuoli."
Kullervo Kalevan poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Josp' on kuoli maammoseni,
Jouti kuolla maammoseni,
Suremastansa minua,
Iän päivät itkemästä;
Kuollut maahan pantakohon,
Kalmahan katettakohon,
Sia on maassa kuollehella,
Kalmassa katonehella."
31. Neien hanhi.
Läksin tietä telkkimähän,
Marras maata malkkimahan,
Kolme koiroa jälessä:
Yksi Liukki, toinen Läykki,
Kolmansi Puritsa koira.
Telkin teitä, malkin maita,
Astelin ahoja myöten,
Hopiaisia saloja,
Kultaisia kuusikoita,
Tuli oja vastahani,
Ojasella mättähäinen,
Mättähäisellä kotanen,
Ohjakset koan ovella,
Länget läävän räystähällä;
Kolkkasin koan ovea,
Rämäytin räystäspuuta,
Impi itkien pihalle.
"Mitä' itket impi raukka?"
"Tuota itken impi raukka,
Koirasi minun purevi,
Harvahammas haukkoavi."
"Tule minun turvihini,
Astu alle varjoihini;
Ei sinua koira pure—
Syytis! pois! häpeä koira!"
"Mitä itket nuori neiti?"
"Tuota itken nuori neiti,
Viety on vieno veioseni
Sotilaisen pääsotihin,
Linnalaisen tappeloihin,
Viety Vienahan sotahan,
Meren taaksi tappelohon;
Ei tule kotihin sieltä,
Ei tule sinä ikänä:
Ennen tulisi Tuonelasta,
Manalasta matkoaisi."
"Elä itke nuori neiti,
Jo tulevi veiosesi,
Jo tulevi Tuonelasta,
Manalasta matkoavi,
Alta linnan airot välkkyi,
Päältä linnan pää näkyvi."