"Kenpä se kylällä huuhui?
Toivoisinpa sulhokseni,
Tuvan vaivoista vatoisin,
Lahoseinät seisottaisin,
Olkilattiat latoisin,
Pajupatsahat panisin;
Ottaisin sulhon orosen,
Nahkaisilla suitsosilla,
Vitsaisilla päitsösillä,
Sillan korvahan sitoisin,
Selkähän likaisen loimen,
Rokosinan katteheksi,
Lian saven syötäväksi,
Tervaputsin juotavaksi;
Tervaskylyn lämmittäisin
Tervaisilla halkosilla,
Pienen korvon vettä toisin,
Likavastan hauteleisin:
Kylves sulho kylläseksi,
Valelete valkiaksi!
Itse poies ennättäisin,
Uksen umpehen jälessä,
Toissa päänä katsomahan,
Koivuinen korento käässä."
34. Katri neito.
Katri kaunis, neito nuori,
Nousi aivan aikasehen,
Teki viisi villavyötä,
Kaheksan kapalovyötä,
Ennen päivän nousemista,
Auringon ylenemistä.
Meni kuuta katsomahan,
Ilmoa ihoamahan,
Kuuli Kuuttaren kutovan
Päivättären ketreävän;
Sitte luoksi luottelihen,
Likelle lähentelihen,
Kävi kuun keheä myöten,
Päivän päärmettä vaelsi:
"Anna Kuutar kultiasi,
Päivätär hopehiasi!"
Antoi Kuutar kultiansa,
Päivätär hopehiansa,
Katsoi kullat kulmillensa,
Päällensä hyvät hopiat,
Kultana kumottamahan,
Hopiana hohtamahan.
Läksi suolle sotkuillensa,
Lätäkölle lätkyillensä;
Oli suo olutta täynnä,
Lätäkkö läpensä mettä.
Joip' on kannun, joip' on kaksi,
Kohta kolmannen sipasi,
Nukkui nurmelle hyvälle,
Kaatui maalle kaltisalle.
Risukosta rietta katsoi,
Konnan poika koivikosta,
Otti kullat kulmiltansa,
Päähänsä hyvät hopiat;
Katri itkien kotihin,
Kallotellen kartanolle.
Emo aitan portahalta:
"Elä itke piikaseni,
Ota aittojen avaimet,
Aukase isosi arkku,
Lukko luinen luikahuta,
Pane paita palttinainen,
Veä verkainen hamehut,
Vyöhyt kullan kirjaeltu!
Siitä kasvat kaunihiksi,
Ylenet ylen ehoksi,
Asut kukkana kujoilla,
Marjana isosi mailla."
35. Saaren neito.
Tuo soria Saaren neito,
Saaren neito, Saaren kukka,
Läksi piennä paimenehen,
Lassa lammasten ajohon,
Ison polven korkunaissa,
Emon värttinän pituissa.
Pani kullat kulmillensa,
Sinilangat silmiltensä,
Päähänsä hopialangat,
Vaskilangat varrellensa,
Istui maahan mättähälle,
Vaipui varvikkosalolle.
Varas katsoi varvikosta,
Mies vihainen virviköstä;
Tuli varas varvikosta,
Mies vihainen virviköstä.
Otti kullat kulmiltansa,
Sinilangat silmiltänsä,
Päästänsä hopialangat,
Vaskilangat varreltansa.
Neiti parka itkemähän,
Vaivainen valittamahan,
Meni itkien kotihin,
Kallotellen kartanolle.
Iso katsoi ikkunasta,
Emo aitan rappusilta:
"Mitä itket piikueni,
Nuori neitonen nurajat?"
"Sitä itken maammoseni,
Sitä taattoni nurajan,
Tuli varas varvikosta,
Mies vihainen virviköstä,
Otti kullat kulmiltani,
Sinilangat silmiltäni,
Päästäni hopialangat,
Vaskilangat varreltani."
"Elä itke piikueni!
Mene aittahan mäellä,
Siell' on kirstu kirstun päällä,
Arkku arkulle yletty,
Aukase parahin arkku,
Kimmahuta kirjakansi,
Ota kuusi kulta vyötä,
Seitsemän sinihamoista,
Sio silkit silmillesi,
Katso kullat kulmillesi,
Pane päällesi parasta,
Kaunehinta kaulallesi,
Ripeintä rinnoillesi,
Valkeinta varrellesi;
Tulet aitasta tupahan,
Sukukuntasi suloksi,
Heimokunnan hempiäksi,
Menet kirkkohon kukaksi;
Nuo sulhot sua kysyvät:
"Kenen kukka, kenen neito,
Kenen morsian mokoma?"