"Sitä itken äitiseni
Olin lehmien ajossa,
Ajoin lehmäni leholle,
Vasikkani varvikolle;
Toi surma susia paljo,
Lempo karhuja kuletti,
Söivät lehmän leholta,
Vasikkani varvikolta."
Tuon emo sanoiksi virkki:
"Elä itke piikaseni,
Jos surma susia työnti,
Lempo karhuja kuletti,
Söivät lehmäsi leholta,
Vasikkasi varvikolta!
Äsken itke piikaseni,
Kun tulevi toisen kerran
Suet suurille pihoille,
Karhut näille kartanoille,
Syövät suuren sukuni,
Ottavat oman vereni,
Suet sulhoina tulevat,
Karhut kihlan kantajoina."
38. Meren kosijat.
Neitonen turulla istui,
Turun kosken korvasella,
Kirjavaisella kivellä,
Kaunihilla kalliolla.
Kesän istui, toisen itki,
Vuotti miestä mielehistä,
Sulhoa sulosanaista,
Miestä mielen myötähistä.
Rautamies merestä nousi,
Rauta suuna, rauta päänä,
Rauta kukkaro käessä,
Rauta kihlat kukkarossa.
"Tules mulle neiti raukka
Rautamiehen puolisoksi!"
"Enp' on tule, enkä huoli,
Ei oo suotu, eikä luotu,
Eikä koissa kasvatettu,
Rautamiehen puolisoksi."
Sep' on mies meni merehen.
Neitonen turulla istui,
Turun kosken korvasella,
Kirjavaisella kivellä,
Kaunihilla kalliolla.
Kesän istui, toisen itki,
Vuotti miestä mielehistä,
Sulhoa sulosanaista,
Miestä mielen myötähistä.
Tinamies merestä nousi,
Tina suuna, tina päänä,
Tina kukkaro käessä,
Tina kihlat kukkarossa.
"Tules mulle neiti raukka
Tinamiehen puolisoksi!"
"Enp' on tule, enkä huoli,
Ei oo suotu, eikä luotu,
Eikä koissa kasvateltu,
Tinamiehen puolisoksi."
Sep' on mies meni merehen,
Neitonen turulla istui,
Turun kosken korvasella,
Kirjavaisella kivellä,
Kaunihilla kalliolla.
Kesän istui, toisen itki,
Vuotti miestä mielehistä,
Sulhoa sulosanaista,
Miestä mielen myötähistä.