Viron neiti sairasteli,
Sanoi sairastellessansa:
"Kun ma kuolen kuulu piika,
Rintunen tytär rikaspa,
Työ tiettää hyväin miesten,
Rahan alku aitallisten;
Viekeä minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Siskon pellon pientarelle!
Vaan elkäte viekökänä!
Siell' ei saane neito maata,
Piika pitkähän levätä,
Siskon värttinän helyltä,
Sekä pirran piukkehelta;
Sisko nousevi varahin,
Alottavi aikasehen
Värttinöitä väännätellä,
Piukahella pirtojansa."
Viron neiti sairasteli,
Sanoi sairastellessansa:
"Kun ma kuolen kuulu piika,
Rintunen tytär rikaspa,
Työ tiettää hyväin miesten,
Rahan alku aitallisten;
Viekeä minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Kirkon kirjatun sivuun,
Satalauan laitehesen,
Vierehen vihannan viian,
Lihavahan luumäkehen!
Siellä saapi neito maata,
Piika pitkähän levätä;
Siell' on äiä äänetöntä,
Paljo paksua väkeä,
Lihavassa luumäessä,
Kirkon kirjatun sivussa."
42. Marjatiellä kaonnut.
Marketta Materon neiti,
Kylän kukka, koin koria,
Läksi puolahan metsälle,
Muulle maalle mustikalle.
Päivän poimi puolukoita,
Toisen muita mustikoita;
Jo päivällä kolmannella,
Ei tienyt kotihin tietä.
Tiehyt metsähän vetäpi,
Ura saattavi salohon.
Marketta Materon neiti
Sekä istui, jotta itki,
Itki päivän, itki toisen,
Itki kohta kolmannenki,
Metsän synkässä salossa,
Alla vaaran varvikossa.
Päivän kolmannen perästä,
Viikon päästä viimeistäki,
Kohetitihen kuolemahan,
Heittihen katoamahan,
Sanoi kerran kuollessansa,
Sekä virkki viertessänsä:
"Läksin puolahan metsälle,
Muulle maalle mustikalle;
Sinne mä kana katosin,
Sinne kuolin kurja lintu;
Elköhön minun isoni,
Elköhön iso kuluni,
Sinä ilmoissa ikänä,
Kuuna kullan valkiana,
Kirvesvartta kirjotelko,
Kaskimetsiä katselko,
Miun kanan kaottuani,
Linnun kurjan kuoltuani!"
"Läksin puolahan metsälle,
Muulle maalle mustikalle,
Sinne mie kana katosin,
Sinne kuolin kurja lintu;
Elköhön minun veljeni,
Elköhön veli kuluni,
Sinä ilmoissa ikänä,
Kuuna kullan valkiana,
Verkaviittoa vetäkö,
Kussakkoihin kuuteleiko,
Miun kanan kaottuani,
Linnun kurjan kuoltuani!"
"Läksin puolahan metsälle,
Muulle maalle mustikalle,
Sinne mie kana katosin,
Sinne kuolin kurja lintu;
Elköhön minun emoni,
Elköhön emo kuluni,
Sinä ilmoissa ikänä,
Kuuna kullan valkiana,
Silkkihuivia sitoko,
Kaksin kerroin kaulahansa,
Miun kanan kaottuani,
Linnun kurjan kuoltuani!"
"Läksin puolahan metsälle,
Muulle maalle mustikalle;
Sinne mie kana katosin,
Sinne kuolin kurja lintu;
Elköhön minun siskoni,
Elköhön sisar kuluni,
Sinä ilmoissa ikänä,
Kuuna kullan valkiana,
Sukkulaista suikutelko
Sinikangasta kutoko,
Miun kanan kaottuani,
Linnun kurjan kuoltuani!"
43. Hukkunut veli.
Impi itki sillan päässä,
Laajan laiturin nenässä;
Käänti silmänsä selälle,
Loi silmänsä loitommaksi,
Näki purren purjehtivan,
Tervalaian laiehtivan,
Toivoi veikkonsa tulevan,
Emon lapsen laiehtivan;
Ei tuo veikko tullutkana,
Emon lapsi laiehtinna;
Tuli ennen tuntematon,
Vieras outo oppimaton.