"Annas minulle Anniasi,
Liitä lempilintuasi!"
"Enpä anna Anniani,
Liitä lempilintuani.
Ei Anni ko'ista joua:
Anni tarkoin tarvitahan
Pesemässä pyöräpöyät,
Lattiat lakasemassa;
Tästä kulkevi kuningas,
Vaeltavi linnan vanhin."
"Anna mulle Anniasi,
Liitä lempilintuasi!"
"Enpä anna Anniani,
Liitä lempilintuani;
Enpä anna ollenkana,
Kuulematta kullenkana,
Pahoille rekipajuille,
Likaisille liistehille,
Kaskikannoille koville,
Nokisille nuotioille."
"Enpä ota Anniasi,
Enkä taho tyttöäsi
Pahoille rekipajuille,
Likaisille liistehille,
Kaskikannoille koville,
Nokisille nuotioille;
Otanpa oluttupihin,
Tahon vehnätahtahille."
Tuosta Anni annettihin,
Perä paksu paiskattihin.
Päivän söi, makasi toisen,
Kohta kolmannen toruvi;
Tuli riski riitelijä,
Aivan tarkka tappelija,
Taitava tukan vetäjä,
Hapsien haraelija,
Ei tullut tuvan pesijä,
Saanut ei saunan lämmittäjä.
59. Viisastunut.
Isä neuoi poikoansa,
Vanhin vaivansa näköä,
Kun kuki sukimojansa,
Itse ilmöin luomiansa:
"Poikueni, nuorempani,
Lapseni, vakavampani,
Kun sulle halu tulevi,
Naia mielesi tekevi,
Tuoa minneä talohon,
Emäntätä etsiellä,
Nouse aamulla varahin,
Aivan aika huomenessa,
Katsele kyliä myöten,
Katsele talo talolta,
Kust' on savu ensimmäinen,
Siitä naios poikueni."
Pani poikanen opiksi.
Nousi aivan aikasehen,
Aivan aika huomenessa,
Käveli kyliä myöten,
Katseli talo talolta;
Savun saarelta näkevi,
Tulen niemen tutkamelta.
Kävi tietä, astelevi
Saaren kuuluhun kotihin,
Ilman koiran kuulematta,
Harakan hatsattamatta.