"Kuin nyt kummia kyselet,
Kuinka taisin kumminkana
Saaha jalkoa isolle,
Tehä tietä lyhemmäksi,
Taisinko katkasta kätensä,
Eli panna päänsä poikki."
"Oisit tainnut, oisit tiennyt,
Kun oisit oikein älynnyt.
Saua jatkoa jalompi,
Tarinoiten tie lyhempi,
Kinnas jatkona käessä,
Korkona kypäri päässä.
Sanan voimaton pitävi,
Tarinoivat tienkävijät,
Vaikia kesällä kinnas,
Läyli lakki lämpimällä.
Leikkoa ukolle saua,
Se hänelle jalka kolmas;
Tarinoitse tietä käyen,
Se hänestä tie lyhempi;
Ota kintahat ukolta,
Sillä katkaset kätensä;
Ota lakki päälaelta,
Sillä lasket päänsä poikki."
Jopa päivällä jälestä
Taasen tietä käyessänsä.
Poika paljoki pakisi,
Leikkasi kepin lehosta,
Otti kintahat ukolta,
Päästä lakkia kyseli.
Se kaikki hyvä ukosta.
Itse lausui lapsellensa,
Pojallensa noin puheli:
"Jo tuon näen kyselemättäi,
Jo on yön yhen levännyt
Viisahampi vieressäsi."
60. Hiihtäjä surma.
Surma hiihti suota myöten,
Tauti talvitietä myöten.
Noin puhuvi suuri surma,
Aika tauti arvelevi
Talon aittojen takana,
Mäen alla männikössä:
"Kenenpä tapan talosta,
Tapanko ukon talosta?"
"Jos tapan ukon talosta,
Katoisi kalat merehen,
Ei oisi tuojoa pihalle,
Nuotat tukkuhun tulisi,
Verkot muunne vierrähtäisi.
En tapa ukkoa talosta!"
Surma hiihti suota myöten,
Tauti talvitietä myöten.
Noin puhuvi suuri surma,
Aika tauti arvelevi
Talon aittojen takana,
Mäen alla männikössä:
"Kenenpä tapan talosta,
Tapanko akan talosta?"
"Jos tapan akan talosta,
Uni uunilta katoisi,
Penkiltä perä leviä,
Toruja talon tuvasta,
Kalkuttaja karsinasta.
En tapa akkoa talosta!"
Surma hiihti suota myöten,
Tauti talvitietä myöten.
Noin puhuvi suuri surma,
Aika tauti arvelevi
Talon aittojen takana,
Mäen alla männikössä:
"Kenenpä tapan talosta,
Tapanko talon isännän?"