K.
Kaaprahdan, htaa, kaapsahdan syrjään.
Kaarlut, uen, pikku Kaarle.
Kaaruttelen, lla, kuvaussana, sitä edellisen säkeen vastaavan sanan
kanssa mukailtu; muuta varsinaista merkitystä vailla oleva.
Kaiha, suojustettu, varjostettu.
Kaihe, een, kaipaus, ikävä.
Kaihu, kovin kaipaava, valittava.
Kaiotan, ttaa, kaikottaa, ajaa.
Kajatus, ksen, äänisana osoittava kaatran eli kaakkurin ääntä.
Kaiskuttelen, tella, runollinen muutos sanasta kuiskutella.
Kaivottu, ehkä? oikeammin kaihottu, yhtä ku vainottu.
Kaljotan, ttaa, näkyä selvästi; runollinen kuvoussana.
Kalkehdin, tia, vähän kalkutella.
Kalketan, ttaa, astua; runollinen kuvaussana.Kalkettelen, tella, laulella
kalkkealla äänellä.
Kalki, kalkinen, poloinen.
Kalttokorva, korvilta kaltattava.
Kalvin, pimen, lasta, jonka ympärille verkkoa kudotaan.
Kampelmanni, kihlankantomies; Norjan kielessä: kvambelsman; vanhassa
Norjan kielessä kvonbaenamadr.
Kapeikko, kuvaussana, osoittava kuivaa kapisevaa maata.
Kapuset, kapeat.
Karkee, varmaankin paikan nimi.
Karjo, karja.
Karkukartano, karkelukartano, leikkikartano.
Karrus, ksen, kuvaussana, osoittava äkäistä ja kovaluontoista juntturaa.
Karsina, sillanalus Wenäenkarjalaisten pirtissä. Karsinaan mennään
kolpitsan kautta, joka on matala lava kiukaan kupeella, ja josta
päällyslaudat karsinaan mennessä ovat pois nostettavat. Karsinassa on
aina jauhinkivi. On pirtissäkin karsinanpuoli.
Karskattelen, tella, oikeastansa karskutella.
Karstamus, ksen, syyhelmäinen; syyhelmässä eli karjalaksi karstassa
oleva; venäen sanasta korosta.
Karsu, karkea haju.
Kartu, rrun, haju, kärty; tämä ja edellinen sana venäen sanasta
ugarj.
Kassikka, vähäinen tyttö.
Kasvokkaha, silmityksin.
Katsku, katku.
Kaupattalen, tella, oikeammin kaupoitella.
Kauro, ristimänimi Gabriel; venäeksi Gavrila.
Keikari, kuvaussana, ylpeää ja veikevää miestä kuvaava. Teikari.
Keikellehtelen, dellä, kuvaussana, iloista laulelemista osoittava.
Keiketys, ksen, kuvaussana, kovempaa iloista laulamista osoittava.
Keipotan, ttaa, kuvaussana, osoittava tuhman ylpeää käymistä.
Keito, runollinen muutos sanasta koito = raukka.
Kelotan, ttaa, kuvaussana, osoittavata hätä-äänistä laulamista.
Kelpotan, ttaa, kuvaussana, osoittava iloista laulamista.
Kelpottelen, tella, kuvaussana, ymmärtämätöintä ummikon puhetta
osoittava.
Keukonen, kuvaussana osoittava kelvotointa heittiömäistä ihmistä.
Kensti, runollinen muutos sanasta konsti, osoittava konstikasta ja
taitavaa.
Kepasen, sta, kepsakasti eli keveästi astua.
Kerus, kero, kita.
Keryn, yä, kärvenen, kärveta.
Kettunen, kuoren helmu eli kesi.
Kiekas, kkaan, kiekkerä, ketterä.
Kiero, runollinen mukaus merkitsevä kurjaa.
Kiipueli, kiipeän, vetä.
Kiiranen, outo sana.
Kiiva, kiivas.
Kilokesä, kiloillansa olemisen aika; naimisiin kelpaamisen aika.
Kingottelen, tella, vääntää, pinnistää, kiskoa.
Kinnikonni, kinnerkontti; kontti eli konni on tässä sääriluu.
Kipoa lyöden, vasikat, karitsat ja kilot sanotaan kipaa lyövän eli
heittävän, kuin he iloissansa härän pyllyä heittävät.
Kisaketo, kisasia, kisa on tanssi.
Kisko-silmä, kiskova silmä.
Kivenpuu, käsikivenpuu.
Kohalten, kohdallensa, suoraan asetettu.
Kohtapää, päätänsä pystyssä pitävä.
Koiliskoinen, koillinen eli idän koitto.
Koiskaelen, ella, kuiskaella, supattaa usein kovasti.
Kolatsu, vehnäkakku; venäen sanasta kolatshj.
Kolo-ilma, kolkko eli kylmä ilma.
Komentiera, komentaja; ruotsin sanasta kommendör, komentoherra,
päällikkö.
Kompottelen, tella, äänisana, osoittava juoksevan hevoisen kavioiden
kopsamista maata vasten.
Komppakenkä, gän, kuvaussana, osoittava astuessa kovasti kopsavata
kenkää; siis ei pieksuja eli lapikkaita.
Kongottelen, tella, kuvaussana, ilkiön varkaista tuloa kuvaava.
Konsti, ylpeä.
Koppelo, maja, hökkeli, koju.
Koppakenkä, kengän, semmoisessa kengässä oleva, joilla saattaa koppaa
eli kipaa heittää.
Koroli, kuningas; venäen sana: korolj.
Kostintsa, Kostitsa, kyläkakku, tuomisia; venäen sana: gostintsy.
Kosto, nuttu.
Kujakkinen, kujassa (pihassa) pidetty eli syötetty.
Kujaperus, oikeammin kujan perus, karjakujan perus.
Kujonen, raitti; pienennysmuoto sanasta kuja.
Kuippaelen, ella, kuvaussana, osoittava kaulaansa oikoen nielemistä.
Kukkaus, den, oikeammin kukkavuus.
Kukki, kukkijalkaiseni, kukitettu jalkani tuki.
Kukla, tokka, vauva, nukki; venäen sana kukla.
Kulahdan, taa, äänisana; vähän pulahtaa.
Kulakka, nyrkki; venäen sana kulakj.
Kulttaan, tata, runollinen muutos sanasta kaltata.
Kumasniekka, pumpulinen hame; venäen sanasta bumazshnyj.
Kumatsu-kainalo, pumpulinen kainalotilkku.
Kunervikko, runollinen muutos sanasta kanervikko.
Kunnar, en, kunnas, kukkula.
Kuohtelen, della, laimistaa vihansa.
Kuokot, oikeammin kuohot, keuhkot.
Kuopottelen, tella, koplotella.Kupina, äänisana, osoittava
kenkäinkopsetta käydessä.
Kurskehdin, htia, äänisana, osoittava sitä kuin karskahuttelemalla
kuivaa leipää syödään.
Kurskan, aa, äänisana, oikeastansa alkusoinnollinen muutos sanasta
pärskää.
Kurso, ehkäpä? kurssi, kurso on myös sama ku piilo.
Kuurin, ia, polttaa eli keittää viinaa; venäen sana kuritj.
Kuussanna, venäen sana kuschanie, ruoka.
Kuutelen, della, ehkä venäen murteellinen, sana okutatjsa, peittäytyä,
ottaa peite päällensä.
Kyen, oikeammin kyven, kypenen.
Kykkärä, vähäinen korkea paikka.
Kylkeläinen, syrjäinen.
Kyllälteen, kyllältänsä, kylliksensä.
Kyly, sauna.
Kyläjalka, kylän varassa elävä.
Kytyt, kytkyt.
Kyyttö, netkoselkä lehmä.
Kälkä, soinnollinen muutos sanasta kalko, joka on vähennysmuoto sanasta
kalki; katso tätä sanaa.
Kääjin vaajin, oikeastansa käännin vaaja, jolla kangas-tukkia
käännetään.
Kämärikkö, kämärä, heinettynyt maan pinta.
Käppähytän, ttää, käppään, käpsään, lyödä läpsähyttäen kättä.
Kävystelen, tellä, oikeastansa kävyskelen.
Kääpönen, oikeastansa: käkönen (käpysillä kukkuu).
Köyretyinen, kuvaussana, osoittava köyryselkää.
L.
Laajelen, lla, laatia, laain = laadin; venäen sanasta laditj.
Laakamoinen, leveä siipi; runollinen kuvaussana.
Laavon, laapoa, kävellä laapoitella.Laikan, kkaa, runollinen muutos
sanasta luikkaa, luikeasti juosta.
Laito, laitioreki.
Laitto, kurja.
Laivaan, ta, laivalla eli veneellä kulettaa.
Lakaelen, ella, lakaista.
Lakia, ruotsiksi stork, iso kurenmoinen lintu; viroksi tuonen kurki;
Servian, Albanin ja Turkin kielissä laklak sekä leklek eli legleg.
Lako-harja, aivan kuin laossa oleva tukka, runollisesti sanottu.
Laon, koa, usein lakaista.
Lapa, eli lapainen on paksu jutrukka vaatteessa eli kankaassa. Se
tulee siten, että kaksi tahi useampikin loimilankaa pujotetaan
epähuomiosta yhteen piiden väliin. Piitämä on taas semmoinen
aukkujuova, joka tulee pirran piiden lonsumisesta
aukkopaikkoihin.
Lapatan, heilua.
Lapatta, pikkuinen käsikivessä oleva lautapala, jossa kivenpuu pyörii
reijässänsä; venäen sanasta lapta.
Lapukka, kylän nimi Wenäen Karjalassa lähellä Wuokkinientä.
Laukku, laukkaaminen, nelistämällä juoksu.
Lauon, koa, päästää, avata.
Latonen, runollisesti mukailtu lempimänimi neitosille.
Lehautan, ttaa, kuvaussana, osoittava liekin kepeästi liikahtelemista.
Lehystäin, täitä, kuvaussana, osoittava huolettomasti rahjuksen tavalla
liikkumista.
Leikamoin, leijata iloisena leikitellen.
Leilatan, ttaa, kuvaussana, osoittava laulaen ja hoilaten juomista.
Leiletän, leilotan, osoittavat iloista laulelemista.
Lekun, kkua, kepeästi kiikkua.
Lekutan, ttaa, lekuttelen, tella, haukkua hiljanverkkaan lakkaamatta;
runollisesti sanottu.
Lemu, haju, löyhkä.
Lenkaan, ngata, läkähyttää.
Lepetti, ehkä paikan nimi.
Leputan, ttaa, kielasten leukain alituista liikkumista kuvaava sana.
Lerkutin, ttimen, kuvaussana, tarkoittava puheliasta kieltä.
Lerpotti, käsky eli lähettiläs sotaleiristä; ruotsiksi lägerbåd.
Lesto, liista, liuska.
Letku, runollinen muutos sanasta sotku.
Letustan, kuvaussana, osoittava pehmeän leivän pitkällistä
pureksimista.
Liikistyn, yä, alkusoinnollinen muutos sanasta lyykistyn eli
kyykistyn.
Liissova, plyyssinen, plyyssi-samettinen; venäeksi plischovoj.
Likerrän, äänisana, kuvaava sävysällä äänellä laulelemista.
Linki, jaloiltansa hervotoin.
Linkki, sukkela, kerkeä.
Listin lastin, aivan kuin lastatut yhteen joukkoon; runollisesti sanottu.
Litsa, naama; venäen sana litso.
Liukkuinen, runollinen muutos sanasta laukkuinen.
Liuvoin, koimen, suksi, liukumisen kapineeksi runollisesti kuvattu.
Liuvotan, ttaa, saattaa liukumaan.
Livahka, hkan, sileä.
Loju, lokkien eli kajavain huuto.
Loumaja, outo sana.
Luikerrettelen, tella, luikeroittelen, luikulla soitella.
Luojut, uen, hylkiminen, halveksiminen.
Luosku, portto.
Lupsotan, ttaa, haukkua harvaan.
Luskon, oa, puuhata, hommata.
Luukontti, luu-rankale.
Lynsyttelen, tellä, lynsytän, ttää, lynsin, lynsiä, matalajalkaisen
hiiren juoksua osoittavia kuvaussanoja.
Lypsi, in, lypsy.
Lyykyttelen, tellä, lypsää kyykyllänsä.
Lyykytän, ttää, lyytän, ttää, juosta kyykyttää.
Lyyrään, tä, kuvaussana, osoittava ilon tekoa.
Läkkäs, läkkö, lähtekääpä.
Lätky, kuvaussana, oikeastansa alkusoinnollinen muutos sanasta sotku.
Läyli, vaikea mieli.
Löpinä, äänisana, osoittava alituista lätsyttämistä.
M.
Maatajalka, maata juokseva jalka.
Maherolehmä, maho.
Mahin, ia, mädätä, ummehtua, maheutua.
Maailmanlautta, portto.
Mairisa, suositteleva.
Malina, venäen sanasta malina, vattu, vaderma, vaapukka.
Malkin, lkkia, marssia, astua.
Manninkinen, pienen linnun kuvausnimitys.
Manula, runomitallinen lyhennys sanasta mannula, mannun eli
mantereen haltian asunto.
Matikkalehmä, mahikki, usein mahona oleva.
Melki, melkein.
Melki-arvoinen, melkeä arvoinen.
Meronen, pieni meri.
Miekotsen, kota, varustautua miekoilla.
Mieli-pää, oikeammin mieli päähän.
Mii1o, rakas; venäen sanasta milyj.
Millitsen, runollinen kuvaussana, tarkempaa merkitystä vailla oleva.
Molotsi, pikku poika; venäen sanasta molodetsj.
Muhaelen, ella, huokuvaa ja myhkivää makaajata osoittava huvaussana.
Muikunta, nnan, kuvaussana, jalkain suikkivaa liikuntoa kuvaava.
Muitsin, ia, venäen sanasta mytjsja, peseytyä.
Mullinen, härkä.
Muakas, kkaan, mutainen.
Murrallan, ltaa, temmata.
Murrin, oikeastansa muurnin, nurin; Wenäen Karjalan sanasta muurnis,
nurjapuolinen.
Muu-vero, vero on atria; skandinavilaisesta sanasta vard; eri
murteissa värd. Katso Ivar Artsens Norske Folkeordbog.
Mykätän, ttää, mäkättää niinkuin taivaan vuohi niminen lintu, jota
kutsutaan vanhaksi piiaksi.
Mynstäri, luostari; venäen sanasta monastyrj.
Mäjellän, ltää, hoilaavata laulamista osoittava kuvaussana.
Mässä, mässäksi = rikki, möyhyksi.
Määjellän, ltää, oikeastansa vähennysmuoto sanasta määkiä, samoin
kuin murraltaa, puhaltaa, sanoista murtaa, puhua.
Määjintä, määkiminen, huonolla äänellä laulaminen.
N.
Naapottelen, tella, kuormillisena eli kohtuisena kävelemistä viittaava
kuvaussana.
Naljasilmä, isosilmäinen.
Nalkkisilmä, tuikeasilmäinen.
Nallikka, miehistymätöintä ja keskenkasvuista poikaa osoittava
kuvaussana.
Narttu, imisä koira; osoittaa tässä lauseessa äpärälasta.
Nasa, poikanassukka; pilkkanimi pojille.
Nillikka, runollinen muutos sanasta nallikka; katso sitä.
Nirttu, runollinen muutos sanasta narttu; katso sitä.
Nokka, nokkela, tarkka.
Nokkelo-nenä, jolla on pikkuinen nokka.
Noriperä, nori on sama ku notko, jonka putouksissa vesi norisee.
Noronaama, noro on tässä = naarmu, juova, karttu, rytty.
Notkustelen, tella, notkutella.
Nukkerehdan, htaa, itkeä nujertaa.
Nuohkija, nyhkijä.
Nuorinen, ehkä metsäeläinten poikia osoittava.
Nuottue, nuottakunta.
Nurskun, kua, ilomieltä osoittava kuvaussana.
Närkäsen, stä, närhen ääntä matkiva äänisana.
Näsäpää, nätisti eli kauniisti laitettu pää.
Nästyrä, nystyrä.
Nästäelen, ellä, laittaa nästisti ja soreasti.
O.
Oastan, taa, läkäyttää siikaisilla, okailla, vihneillä.
Oettelen, tella, niellä; runollinen kuvaussana.
Ojamykrä, mykrä on muissa murteissa myyrä.
Olkikoppoli, olkimaja.
Olotan, ttaa, työntää, saattaa; sanasta olkenen, oleta = kulkea.
Opittelen, tella, käydä katsomassa.
Oranen, naskali.
Oro, uroisa eli oroisa sika, karju; tässä herjaussanana.
Ostopaksi, erillensä; venäen sanasta vy otstanku.
Ounahuulla, ounahuudella, viisaudella.