Noinpa aina neittä neuoin,
Orpanoani opetin:
"Kun tulevi Suomen sulhot,
Suomen sulhot, maan kosijat,
Sinä vastahan sanele,
Ja puhele puoleltasi:
Tupa on tehty miesten tulla,
Talli seisoa oritten:
En lähe revon rekehen,
Suen juoksevan jälille,
Lähe en karhun kantapäille,
Enkä korjahan kosijan."
Et sinä sitä totellut,
Et kuullut minun sanoa;
Läksit sie revon rekehen,
Suen juoksevan jälille,
Läksit karhun kantapäille,
Sekä korjahan kosijan.
Kutti, kutti, neito rukka!
Kuules vielä, kuin sanelen:
"Kun olit rakas rahoin,
Käpäs kättä antamahan,
Niin ole rakas rekehen,
Sekä sievä lähtemähän.
Käpäs käymähän kylähän;
Ori suitsia purevi,
Rautoja ratustelevi,
Reki neittä vuottelevi."
150. Elä itke neito rukka.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Elä itke neito rukka!—
Ei sua etäälle vieä,
Ei vieä vesien taaksi,
Saksanmaalle saatettane;
Vieähän vähäsen maitse,
Yli salmen saatetahan,
Yli kynnyksen kylähän,
Poikki pellon naapurihin;
Turkki tuoahan jälestä,
Vaippa vasta saatanehe.
Elä itke melän neito,
Ellös olko milläskänä,
Alla päin, pahoilla mielin,
Alla kulman kuurullasi;
Et sie vierryt vehkasoille,
Puonnut parkkipuolikolle;
Ruispurnohon putosit,
Kaauit kaura-ammiohon.
151. Mitä neien itkemistä.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Mitä neien itkemistä,
Suuresti sureksimista!—
Ei ole it'ettäviä,
Suuresti surettavia;
Kun katsot kupehellesi,
Oikialle puolellesi,
Onpa sulho suojassasi,
Mies verevä vieressäsi,
Luonasi lohikalanen,
Lohenpoika puolellasi;
Hyvä mies, hyvä heponen
Talon kanta kaikenlainen,
Sulho suotuinen keralla,
Kalevainen kannallasi.
Kiitä neito lykkyäsi,
Kun kiität, hyvinki kiitä;
Hyvän sait, hyvän tapasit,
Hyvän luojasi lupasi,
Hyvän antoi armollinen;
Hyvän osmon ohjillesi,
Kalevaisen kannoillesi.
Eipä tuo tok laiska liene,
Kyll' on vaattehet vakaiset,
Vyöllä kussakka koria,
Lippahattu, komppakengät;
Ei tuo virsi viinan kanssa,
Ei tussaa tupakka suussa.
Lue kiitokset emolle,
Passipoita vanhemmalle,
Kun tuuti pojan mokoman
Ja sorian sulhokaisen;
Tuuti turvaksi sinulle,
Varoiksesi vaapotteli.
152. Tapa toinen ottaminen.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Vielä neittä neuotahan,
Orpoa opetetahan—
Kuules neiti, kuin sanelen,
Kuin sanelen, kuin puhelen:
Menet toisehen talohon,
Toisehen emon alahan,
Perehesen vierahasen;
Toisin siellä, toisin täällä,
Toisin toisessa talossa,
Perehessä vierahassa—
Tap' on toinen ottaminen,
Entinen unohtaminen.
Pitäisi sinun piteä
Pää tarkka, tania mieli,
Ymmärrys yhentasainen,
Iltasella silmät virkut
Valkiita virittämähän,
Aamusella korvat tarkat
Kukon ääntä kuulemahan.
Konsa kukko kerran lauloi,
Lauloi kerran, lauloi toisen,
Silloin aika nosta nuoren,
Hetki haikia havata.
Kons' ei kukko laulakana,
Ei äännä isännän lintu;
Piä kuuta kukkonasi,
Otavaista oppinasi.
Käy sie ulkona usein,
Käy sie kuuta katsomassa,
Otavaista oppimassa,
Tähtiä tähyämässä;
Konsa oikein otava,
Sarvet suorahan suvehen,
Pursto perin pohjaisehen,
Silloin nuorten nousuaika,
Vanhojen lepuuaika.
Silloin aikani sinunki
Nosta luota nuoren sulhon,
Viereltä verevän sulhon,
Saapa tulta tuhkasista,
Valkiata vakkasesta.
Kun ei tulta tuhkasissa,
Valkiata vakkasessa,
Kutkuttele kullaistasi,
Katkuttele kaunoistasi:
"Anna tulta armaiseni,
Valkiaista marjaseni!"
Saat sie piitä pikkuruisen,
Tauloa taki vähäsen;
Iske tuli tuikahuta,
Tikkurintahan viritä.
Lähe läävähän samalla
Läänimään emännän läävä;
Käy sie kuunnellen kujassa,
Kuunnellen kujan takana,
Ammoiko anopin lehmä,
Hirnuiko apen hevonen,
Ky'yn lehmä kytkäsevi,
Naukasee naon vasikka,
Heinän hienon heittäjäistä,
Apilan ojentajaista.
Käy kujaset kuukistellen,
Läävänpohjat längistellen,
Olet lehmille ojenna,
Heposelle heinät heitä,
Heinät varsoille valitse.
Katso karkkokarsinoa,
Emälammaslattiata,
Luo silmät sikoinki päälle;,
Elä sie sioille singu,
Elä potki porsahia,
Kanna kaukalo sioille,
Purtilonsa porsahille.
Kun sitte tulet tupahan,
Tule kolmena tupahan,
Tuo sie luuat, tuo sie lunta,
Itse tule kolmantena.
Kun sie lattiita lakaset,
Elä lapsia lakase;
Nosta lapset laavitsalle!
Pese silmät, pää silitä,
Anna leipeä kätehen,
Vuole voita leivän päälle;
Kun ei leipeä talossa,
Anna lastunen kätehen.
153. Elä moiti anoppiasi.