En tänään pelotta voi nähdä piippujansa,
En vapisutta niihin koskea.
Oi miehet, miehet! aina kiellollansa
Ne kaiken ilon meiltä karkoittaa.
(Ompelee kiivaasti, ikäänkuin vihaisesti).
Kas niin, kas niin! jo katkes neula, mutta —
Niin, teräs Englannin se oiva on!
Ma tänään olen varsin onneton.
(Ottaa esiin uuden neulan, pistää lankaa neulan-silmään ja laulaa):
Oi, lähet' uusi neula sinä tälle,
Ett' ainoan hän saisi savusen.
(Huomaa laulaneensa vääriä sanoja, oikaisee niitä).
Ja lähet' unen lohdutus nyt hälle,
Mi pyyhkii silmistä pois kyynelen.
(Nousee kiiruhusti ylös ja heittää vihoissansa ompelun tuolille).
Ma tosin hullu oon, ja, vaikka valvehella,
Niin järjetön kuin nukkuvainen on;
Jop' osasin ma piipun sovitella
Masaniellon kavatinohon!
Vaan tää on tosin kaikki noitumusta,
Ma lähellä jo olen turmelusta.
Emp' aatoksiini mitään muuta saa,
Kuin piippuja ja piippu-tupakkaa.
Mi hyöty lienee Rietrikille tästä,
Etten mä pääse kiusast' tupakan,
Ettei nyt lanka eikä neula kestä,
Etten ma voita mitään laulullan'?
Vaan tämä kaikk' ole asiansa
Ja totella on naisen kohtalo;
Ma huoli tästä en, se olkoon alallansa;
Ei kummempata ei, ei hullumpata o'e!
Ma nöyrä olen, olen hiljukainen,
Kun hyvyydellä mua kohdellaan,
Vaan suuttuneena olen kiukkuvainen
Ja jyrkästi ma vastarintaa paan.
Ois sata vuotta piiput paikallansa,
Miss' ovat olleet, saaneet ollakin,
En silmäillyt heit' oisi konsanansa,
Ja miekö heillä sitten polttaisin!
Vaan nyt kun Rietrik tuota tahtoo estää
Ma pian tahdon piippuin kimppuun päästä.
(Menee jäykästi piippujen luo, silmää varovasti ovelle ja on ottamaisillaan kiellettyä posliinipiippua, mutta vetää kätensä äkkiä takasin, ikäänkuin olisi polttanut sormiansa; nousee varpahille ja hakee neuvottomana muitten joukosta).