Herra. Saanenhan uskoa mitä omat silmäni ovat nähneet. Valehella sinä rikoksesi päätät. Mitä? Tänään olisit ensikerran mieltynyt…
Rouva. Oi Rietrikki! Syynä tähän on tähtien yhtyminen.
Herra. Mikä yhtyminen, minkä tähtien?
Rouva. Marsin ja Jupiterin.
Herra. Mitä hiidessä! puhu niin, että puheestasi selkoa saa… Haa! Nyt minä ymmärrän, miksi minä häntä olen niin sydämeni pohjasta vihannut ja kamonnut.
Rouva. Vihaa ja inhoa! Sekö on palkkani, kun salaa koen sinua ihastuttaa?
Herra. Niin, tulisihan minun sinua kiittää! Ja häpeemättä sinä kehtaat minulle sen suoraan sanoa… Niin, niin! Sinä tosiaankin olet minua salaa ihastuttanut ja pirullisella huvilla ja helvetin autuudella… Mutta kiitä Jumalaa ett'en sattunut näkemään häntä. Akkunasta pää edellä hän olisi lentänyt ja musertunut kivikadulle. Sinun kyyneleesi olisivat vuotaneet. — Minä olisin nauranut…
Rouva. Jos se voi sinua lepyttää, niin heitä hänet akkunasta. Minun poskeni eivät siitä kastu.
Herra. Sen uskon, nyt kun hän ei enää ole täällä.
Rouva. Ei täällä! Hän! — — —