Nyt eivät ristisoturit halunneet viipyä kauvemmin Visbyssä, vaan jatkoivat matkaansa ja saapuivat Riikaan. Heidän tulostaan riemastuivat kovin sekä Riian porvarit että muut, jotka siellä olivat, ja lähtivät heitä vastaan ja ottivat pyhäin kuvia edessään kantaen kunnioittaen vastaan sekä piispan että koko hänen seurueensa.
RIIKAA AHDISTETAAN. HOLMEN LINNAN VALLOITUS.
(Ote Henrik Lättiläisen kronikasta.)
Kun piispa Albert pelkäsi, että hänen perustamansa Riian kaupunki, joka vielä oli pieni, heikko ja vähäväkinen, voisi pakanain ahdistamana joutua suureen vaaraan, matkusti hän, piispautensa kuudentena vuonna, talveksi Saksanmaalle kokoomaan ristisotureita.
Hänen lähdettyään lähtivät lättiläiset, jotka inhosivat kristityn nimeä, yhdessä liiviläisten kanssa noin kolmensadan miehen suuruisena joukkona Riikaan ja koettivat viedä pois laitumelta anastamaansa kaupungin karjaa. Kun kaupungissa oli vain vähän miehiä, eivät nekään, peläten vihollisten väijyvän heitä läheisissä metsissä, uskaltaneet kaikki yhtaikaa lähteä vihollista vastaan, vaan kaupungista lähti noin kaksikymmentä urhoollista miestä seuraamaan vihollista. He ottivat karjan takaisin, ja kun he olivat huutaneet avukseen kaikkivaltiasta Jumalaa ja ritarit olivat saapuneet kaupungista, kävivät he kaupungin lähellä olevan vuoren luona taisteluun pakanain kanssa.
Ja siitä tuli tuima ottelu ja he taistelivat niin kauvan, kunnes heidän täytyi uupuneina erota toisistaan. Muutamat liiviläiset olivat sillaikaa lähteneet laskemaan laivalla Väinäjokea alas, tunkeakseen väen poissa ollessa kaupunkiin sen toiselta puolelta. Mutta Herra varjeli omansa: muutamat kaupunkilaiset hyökkäsivät heitä vastaan jousilla ampuen ja niin kääntyivät he pakoon. Kun tämä nyt oli tapahtunut, poistuivat lättiläiset ja liiviläiset, saatuaan porvareilta vain kolme hevosta. Jumalaa ylistäen ihmisten pelastumisesta ja karjan takaisin saamisesta palasivat saksalaiset iloisina kaupunkiin.
Kun talvi oli tulossa, tahtoivat muutamat ristisoturit palata takaisin Saksaan. Saatuaan valmiiksi, mitä matkalla tarvitsivat, lähtivät he autuaan neitsyt Marian syntymisen päivän aattona matkalle ja kun he tulivat laivoineen Väinän suulle, sovitti Jumala niin, että heitä vastaan satamassa tuli toisia ristisotureita kolmella laivalla. Näillä laivoilla oli veli Theodorik ja Kauppo, jotka palasivat Roomasta, ja joiden tulo suuresti ilahutti ahdingossa olevia riikalaisia.
* * * * *
Kun liiviläisiä ahdistettiin joka puolelta, olivat he päättäneet miehittää Holmen linnan ja siitä käsin ahdistaa Riikaa. He hyökkäsivätkin saarelle ja surmasivat siellä kolme pappia. Niistä oli yksi nimeltä Johannes; häneltä he löivät pään poikki ja hakkasivat hänen ruumiinsa palasiksi, jäsen jäseneltä. Tämä mies oli kotoisin Virosta ja oli lapsena joutunut pakanain vangiksi. Korkea-arvoinen piispa Meinhard oli lunastanut hänet vankeudesta ja lähettänyt hänet Segebergin luostariin oppimaan pyhiä kirjoituksia. Kun hän siellä oli hyvin edistynyt, matkusti hän piispa Albertin seurassa Liivinmaalle ja käänsi Holmen seurakunnassa monen pois epäjumalain palvelemisesta. Nyt hän työnsä tehtyään, yhdessä kahden muun, Gerhardin ja Hermannin kanssa saavutti uskoansa tunnustaessaan marttyyrin palmun ja iankaikkisen elämän. Senjälkeen kokosivat muut papit hänen ruumiinsa ja luunsa ja herra piispa ja hänen papistonsa hautasivat hänet Riiassa autuaan Marian kirkkoon.
Kun tämä oli tapahtunut ja liiviläisten lauma tulvaili Holmen linnaan, osoittautuivat muutamat vastakääntyneet, Lempivalta ja muutamat muut, uskollisiksi, jättivät vaimonsa ja perheensä Holmen linnaan, lähtivät Riikaan ja antoivat piispalle neuvoja, kuinka hänen olisi puolustautuminen vastustajia vastaan; sillä he toivoivat kristityille parempaa onnea kuin omille uskottomille liiviläisilleen.