Mutta vieraat pyytämään:
— Antanethan meidänkin… ethän kadehtine, jos meitäkin muistaa, kun sinulle hyvää suo.
— Vai kadehtisinko! Enhän toki, vaikka kaikki teille antaisi eikä minulle mitään jättäisi.
— Sinulla on hyvät haltijat, sinua kuulevat, sinulle antavat, mitä tahdot, aina karjasi menestyy, aina Ilpo hyvät kaupat tekee.
— Tuoss' on minun puuni, karsimaton vielä. Sen karsivat, kun kerran kuolen.
— Ja uhrinsa uhraavat.
— Kukapa minulle…
— Jo toki kaikki sinulle, kaikkien taikain tekijälle.
— Ell'eivät maahan kaatane kaikkia pyhiä puita.
— Kukapahan toki pyhät puut maahan kaataisi?