Lähti polku pensastosta,
Ura kaita urkenevi;
Käski mieli kulkemahan,
Vaati vainu vaeltamahan —
Kulin soita sotkuisia,
Rämehiä rämmiskelin,
Kahlaelin korpimaita;
Vettä tirskui virsun jälki,
Hyrskähteli heinäkenkä;
Vaelsin tuota viikkokauen,
Tarsin puhtehet, pimeät,
Luulin siihen suistuvani,
Uupuvani ainiaksi;
Turvasime Taattohoni,
Heikko loime Luojahani —
Jo tuli kangas vastahani,
Kuiva korpi, harvahonka,
Miss' on pilkat puihin lyöty,
Merkit tehty männikköhön.
Ajattelin, arvaelin:
Lienetköpä tie Tapion,
Merkkireitti metsän kansan?
Lähen tietä kulkemahan,
Reittiä retostamahan:
Juoksi pyyhyt tietä pitkin,
Vähä lintu viipotteli,
Neuvoi pannaksi patahan,
Kehoitteli keittämähän.
Kynin höyhenet hyvältä,
Kannon päässä pienoselta,
Panin pyyhyen patahan,
Tuohisehen lahjalinnun. —
Suuhuni sen syötyäni
Lähti lintu lentämähän,
Höyhentukko hyrrimähän —
Siitä arvata osasin,
Ett' on tie Tapion teitä,
Lintu laittama Jumalan.
Kohosi kangas korkealle,
Kahen puolen kaunis metsä,
Salot suuret ja siniset.
Astuin päivän, astuin toisen,
Päivänäpä kolmantena
Nälkä tuntuvi tulevan.
Juoksi teiri tietä pitkin,
Verkapursto piipotteli;
Käski pannaksi patahan,
Kehoitteli keittämähän;
Suuhuni sen syötyäni
Lähti lintu lentämähän,
Höyhentukko hyrrimähän —
Siitä arvata osasin,
Ett' oli lintu Luojan lintu,
Metsät Mielikin omia,
Takalistoja Tapion.
Alkoi auveta ahoja,
Viljamaita mainioita,
Ruismaita runsahia,
Kaunihia kauramaita;
Juoksi metso tietä myöten,
Kotkotteli koppeloinen —
Panin metsosen patahan,
Keitin keiton koppelosta;
Lintu tuokin Luojan lintu,
Metsän Mielikin omia.
Päivän tuossa taivaltelen,
Käyskelen kevyttä tietä,
Luon ma silmän luotehesen,
Poikki maiden pohjosehen,
Paistavi aurinko ahoille,
Kaukaisille kaskimaille,
Vaaralle iki-isolle,
Päivyt rinteitä punasi,
Kullan hehku kuusikoita,
Hohti huonehet aholla,
Päädyt pilviä pitivät,
Ukset kulta kuumottivat,
Kilo kiilsi ikkunoista,
Hehkusi laseista loimo;
Päättelin taivoksi Tapion,
Asunnoksi autuaitten. —
Vertyi mieli vaarivanhan,
Ukon rinta riemahteli.