PIISPA HENRIK.
Suuresti sun teeskentelemätön tunnustukses' mua ilahuttaa!
ILMARI.
Hyvää iltaa, äiti!
KERTTU.
No, mitä näen! Poika vallaton,
mit' olet taaskin tehnyt!
Pois piispan hiippa päästäs'!
Sä etkö häpee leikitellä noin?
ILMARI.
Sen antoi piispa itse minulle ja kysyi, mielinkö mä piispaksi. Etkö päästä mua piispaks', äiti?
KERTTU.
Vait, Ilmari, ja anna tänne hiippa,
jonk' arvoa et vielä käsitä!
(Ottaa hiipan Ilmarin päästä.)
Te, hyvät herrat, älkää pahaksuko,
ett' on hän jaaritellut tyhmiä!