KERTTU.
Mikä, armollinen herra piispa, on teidän mielenne?
PIISPA HENRIK.
En, lapseni, sun suruasi moiti, vaan en saa mä myöskään mieliksesi muuten puhua, kun ois se Herran mieltä vastaan. Jos voit sä jotakin kärsiä hyväksi Jumalan, jos Hänelle sa mielit antaa lahjan mieluisen ja veron kelvollisen maksaa hälle, jos autuus sinulle on kalliimpi kuin maailma menoinensa kaikkineen — niin jätä meille poikas' Ilmari. Ett on hän paljon hyvää saava aikaan, kun mieheksi hän kasvaa — sitä toivon.
KERTTU (Hetkisen mietittyänsä.)
Niin tapahtukoon tahto Herran!
PIISPA HENRIK (Laskee siunaten kätensä hänen päänsä päälle.)
Amen!
(Torvien soittoa kuuluu etäältä.)