Niin mennään sitten!
Mutta tulethan myötä äiti? Sinutta
en lähde!
KERTTU (Ottaa Ilmarin syliinsä. Puhkee kyyneliin.)
Ole, kultani, surutta!
(Ilmari sylissänsä juoksee hän äkisti ulos ovesta.)
ANDREAS.
Hän kauniin kilvoituksen kilvoitteli!
PIISPA HENRIK.
Vaan sitä nähdessäni iloita en taida, sillä omaatuntoani en tunne oikein rauhoitetuksi. Mut suokoon Herra kaikki parhaaksi!
(Piispa Henrik ja Andreas menevät.)
KERTTU (Tulee kiiruhtain sisään.)
Mitä olen tehnyt? Heitinkö lapseni?