ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
(Huone herra von Mahlowin talossa. Vasemmalla puolella piironki, jolla on kello, maljakoita, kynttilä-jalkoja, rintakuvia j.m. Oikealla ja vasemmalla ikkunoita suurilla alas rippuvilla akkuna-liinoilla. Oikealla ja vasemmalla niinkuin myös perässä kaksipuolisia ovia. Seinillä maalattuja kuvia kullatuissa puitteissa, rintakuva, vartalokuvia olkakiivillä j.m. Kalliita, jos mahdollista kullattuja huonekaluja, nojaustuolia j.m.)
1:n Kohtaus.
Mahlow. (Kohta jälestänsä) Tuomas.
MAHLOW (Istuu soreassa aamu-puvussa piirongin edessä ja lukee kiireellä läpi kirjeitä. Vähän ajan mentyä, kädessään pitäessään kirjeen ja siihen tuijottaessaan, helisyttää hän.)
TUOMAS (Noin 65 vuotinen ukko, pitkässä halvassa nutussa, harvat hopea-valkoiset hiukset, astuu perä-ovesta sisään.)
MAHLOW. Poikani ei vielä takaisin?
TUOMAS. Ei, armollinen herra. Nuori herra ei tule milloin ennen kello 11 konttuoriin. Hän on ratsastanut ulos.
MAHLOW. Tiedän. — Tuletkos jo taas valittamaan? Eikö minun ole jo yltä kyllin täytynyt kuulla, ett'ei pojallani ole mitään halua työhön? — Tahdotkos moittia häntä siitä? — Eikö hän ole poikani, enkö ole rikas mies?
TUOMAS (Syrjään:) Vielä aina rikas mies! (äänessä:) Armollinen herra! Joutilaisuus on kaikkien pahojen tapojen alku, se on vanha, usein toteutunut sananlasku. — Sallikaatte minun tehdä kysymys. Tiedättekö, kuinka paljon rahoja minun on pojallenne — teidän käskyllänne — täytynyt kuukaudessa antaa?