TUOMAS. No — kuka se olisi?
MAHLOW. Hän panee siihen ehdon. — Kauppias Renard — olin nykyisin hänen luona.
TUOMAS. Ja tämä ehto on?
MAHLOW. Antaa hänelle tyttäreni vaimoksi.
TUOMAS. Puhutteko vanhasta herrasta?
MAHLOW. Puhun, kaupunnin rikkaasta miehestä. —
TUOMAS. Mutta myöskin vanhimmasta.
MAHLOW. Ymmärrän — se olisi muistutus. — Sinäkin olet tuumiani vastaan?!
TUOMAS. En kuitenkaan, armollinen herra! Pelkään vaan. —
MAHLOW. Ett'ei tyttärenne siihen ole suostuva? Minä tiedän pakoittaa häntä siihen! Tässä on naimis-sovinto, hänen allekirjoituksensa hankkii minulle keinon pelastaakseni häviöön joutumasta. — Tahdon kuitenki nähdä, jos hän kieltää. Mene hänelle, Tuomas — hänen pitää paikalla tuleman tyköni!