MAHLOW. Anna hänen astua sisään.
TUOMAS (Lausuen perä-ovesta ulospäin:) Astukaa vaan sisään (pois.)
4:s Kohtaus.
Mahlow. John.
MAHLOW (Juosten John'ia vastaan:) Mitä tahdotte? — Kuinka te uskallatte tulla talooni?
JOHN. Jälkimäistä pyydän anteeksi, ja edellisestä voidaakseen ilmoittaa, pari minuuttia.
MAHLOW. Pitkättä puhetta — minulla on vähän aikaa.
JOHN. Minä tulen teitä rukoilemaan. Laskekaa se nuori mies, joka teidän käskystä eilen illalla otettiin kiinni, taas vapaaksi. Pelästys on kuolettanut hänen sisarensa — Te itse olitte läsnä — ja ei ketään ole siellä, joka voisi saattaa ruumiin rauhaan. Te tiedätte, armollinen herra, ilman teidän käskyänne, teidän kanteen takaisin ottamattanne, hänen kyllä viikot, jaa kuukaudet täytyy olla vapaudetta — mitä hänen kuolleesta sisarestaan tulee?
MAHLOW. Se on minusta se sama. — Joka ihminen on onnensa seppä! Hän on varas, hävytöin nuorukainen, viettelijä, joka ei hävennyt houkutelemaan isännänsä tytärtä huoneesensa. Sentähden kohtaa häntä oikea rangaistus. Lain koko ankaruus on häneen käytettävä — sen tahdon minä maailmalle, tehdäkseni häntä vahingoittamattomaksi, sen olen kunnioitetulle nimelleni velvollinen. Ja nyt jättäkää minua! Jos olette semmoista toivoneet, niin oli teidän tänne tulonne turhaan.
JOHN. Onko hän varas?! — ettekö niin sanoneet, armollinen herra? — Minä voisin teille toteen näyttää, ett'ei hän sitä ole! — Tyttärenne — taikka oikeastaan Emilia Heeren, on hänen tahdotta, jaa, hänen kotona olematta, eilen ensimäisen kerran ollut hänen huoneessaan, — voisin teille senkin todistaa! — Tahdotteko sitä, armollinen herra.