KAARLE. Antakaa anteeksi, jos häiritsen.
FARREN. Asioissa ette koskaan häiritse. Mitä te tahdotte?
KAARLE. Isäni lähettää minut. Meiltä on tässä hetkessä jäänyt pois kaksi arvoisaa saamista — mutta meillä on taas suuria maksamisia tehtävänä ja olemme luottaneet näihin saamisiin. Isäni luki tänään sanomissa, että te aivotte lainata ulos 60000 taaleria pienissä osissa ja kysäisin nyt teiltä, jos tahdotte meille lainata 20000 taaleria, luonnollisesti vekseleitä vastaan.
FARREN. 20000 taaleria? — Ja teidän herran isänne paljasta allekirjoitusta vastaan?
KAARLE. No, eikö talomme nimi ole kyllä?
FARREN. Te ymmärrätte minua väärin.
KAARLE. Ja tahdotte te olla niin hyvä minulle selittämään, kuinka minun pitää teitä ymmärtämän? Tässä on kysymys, vastata yksinkertaiseen kysymykseen sanoilla: voin taikka en.
FARREN. Te olette luonteva, herra von Mahlow — taikka olenko ymmärtänyt väärin — ettekö ole vaatineet yksinkertaisesti 20000 taaleria?
KAARLE. Ihan oikein!
FARREN. Sallitteko minun, nuori herra, kysymään: tiedättekö, kuinka aljetaan tienata 20000 taaleria? Onko teillä aate, millä tavoin ja keinoin rehellinen, ahkera ihminen saa 20000 taaleria? — ja jos sen tiedätte, niin kysykää itseltänne, jos semmoinen summa paljasta nimeä vastaan pannaan vaaraan. — Kuitenni, minulla ei ole täällä vastaamista — se oli vaan ajatuksia, jotka uskalsin lausua. Olen täällä vaan palvelia — ja lähetän pian teille isännän — jos hän on tullut jo takaisin kävelyksestään. (Vasempaan pois.)