122. vielään vaaro. Varmaankin kirjoitusvirhe, sillä muissa
paikoissa on selvästi luettavana vaare. G.
123. G:n käsikirjoituksessa on sulkumerlrissä toisintona taikka
selityksenä vuolgie, jonka kautta myöskin runomitasta
liikamäärääset riinojalat lähtevät. Sitä vastoin seuraavaa
riviä ei ole.
129. kisait selittää G. sulkurnerkissä sanalla kistoit.
134. Tuonehk ja —. Laovo-liinen —.
137. Rapke ja piegga ja vardha (viro),
Kålmạh bålbeh bålberduovam G.
140. pūdu = puoilu, utsj. puäđđu suom. pato.
— pōtīn.
141. Murteellisesti: ruots. lap. nurjun, nuorjun;
nurssun eli nurcun. Norj. lap. on morš mursu.
142. ruots. lap. obba sisar. — Toisiiito: koppas lā jauhkam
mihin on hän joutunut? — kobbas eli kossas mihin.
142. seurr. Grönlund antaa tämän värssyn seuraavassa muodossa:
Åbståliin Åbbams,
Kạskạ Kååten faoroms,
Ah kaonh kuh luoth sạijek
Kạns pews njalkit?