Päivän neito.
Laiska miespä poutaisena päivänä
Äkkijyrkän vuoren heulalla
Näki päivän neidon istumassa.
Sinne hiipi hän ja tempas hänen kiini,
Näinpä päivän neito lausuvi:
Niinpä kyllä, voimattomaks jouduin nyt,
Mutta kuule nyt, mies kulta, kuule,
Rauhaan heitä.
Kuule nyt, käy jäljessäni karjaa ajellen.
Jospa minkä kuulet, taakses älä katso. 10.
Päivän neito astuu edellä.
Häntä seuraa karja kuni ohjella ajettu.
Mies nyt kuulee kovan uhkauksen takanaan.
Pauhu käy ja kauheasti uhkaillaan,
Hänet murskataan ja lävistetään,
Häntä ampuavat, kuulee hän,
Taaksensa hän vilkasee.
Samassa kun taakseen katsahtaa
Karjasta jo jälkilauma katoaa.
Päivän neito lausuvi;
"Aja, aja karjaa yhä huudellen. 20.
Kun sen kuulee aivan jäljissä.
Paisu, ja porot sivuilla eteenpäin,
Riennä, riennä, aja karjaa."
Takana, kuin myrsky, kuului pauhina,
Silloin jälkeensä hän vilkasi,
Keskilaumakin nyt hävis karjasta
Muuttuin metsäpeuroiksi.
Muutoin laiskan miehen omiks oisivat joutuneet.
Päivän neito virkkoi (alakuloisena);
Taas, taas teki pahoin mies.
Kotaa tehdessä ja maata peittäessä risuilla, näin neito
neuvoo miestä;
Peitä tarkkaan rei'āt kaikki, 30.
Ett'ei jää niin ainoatakaan.
Hänpä peittää tuumiskellen näin;
Tyyni, tarkkaan kaikk' on peitettävä.
Sitten päivän neito valmistaa
Pehmyisen ja mukavaisen vuoteen.
Varhain aamulla kun herasi,
Päivä paistoi pienen rei'an kautta,
Näinpä päivän neito virkkoi:
"Voi, nyt näen isämme, äitimme silmät";
Ulos nopeasti riennähtää, 40.
Katoaa, ja karja hänen jäljessään,
Porot muuttui kaikki kiviksi,
Niitä kammoellaan vieläkin.
4.
Kạssạ Mụödda.
Māna' neidạča' pārnača'
Stōkạgōtin, šollạgōtin,
Kahpạdạllin haskadallīn
Āja' kúöräm luöddit luöitin.
Stālu roudīđis rạpạsti
Čācai coggi, moivai čiegai.
Aijačis aigumims aici,
Porrien súölasīt sạttuit,
Pạskạ pöukạrạm čāngeli,
Peibarin roudit velledi. 10.
Stālu pụdoms oppa.
Aha, haha!
Pōris panne pạhtatạlli,
Kalmi tạssạ.
Stālu kuödda kohtsustạsta
Súöva muorạn ātsuln.
Uhče staluč:
Kē, kē,
Nirvutạlla, narvutạlla!
Nuppe:
Ton dat nirvutalla' narvutalla',
Vall i Jupmel lahje.
Aija jūrtača:
Jo Jupmelam son meit tieda 20.
Stālu:
Tē tē tāl jū suddogōta.
Tievai tuokin ābnạstạlla,
Vạrtā, vǟrā, čúōhpa cäkkā,
Poššu bālden kaugelm gohpā.
Pōresab pārnai:
"Parnam búörram veǯǯa' vēdkạm."
Pōres podńe veđkạm vụöggast(a).
Uhče stālu:
Ahčam tē kahča, ahčam tē svihča,
Ahčam tē merresạm dúohpī!
Stālu:
Joika, vúolutallā, āča,
Ī kūla, ī kekše, ī tēde. 30.
Aija pōresab bārnen
Oivai losskạll, jāmas jaukạll.
Stālu:
Kohkahā, joikotā, vuörtā.
Nuoreb bārnai:
Veǯǯạ' vieđkạm, vạrgi, vạrgi!