Sitehenne, hihnanne,
Sitokaamme[f] tyttö (emäkarhu) kiinni kahleilla,
Että taas mä vuorille ja metsiin pääsisin.[g]
Edellä olevan laulun sain herra Grönlundilta Tukholmassa. Se on kotoisin Wilhelminan pitäjästä ja kertoo karhunpyyntiä. Katkonaiset säkeet ovat vaikeat ymmärtää, vaan kun herra pastori Joh. Mörtsell Malå'ssa antoi minulle suosiollisesti ruotsalaisen käännöksen selittävillä muistutuksilla, seuraan sitä ja liitän myöskin selitykset tähän;
[a] Kun löydetään karhun jäljet metsässä, tehdään kävelemällä ympyrä, jota yhä pienennetään, kunnes paikka löytyy, missä karhu lepää. Tätä sanotaan karhun kiertämiseksi.
Eroittaa jäsenet. Ei ollut luvallista musertaa rikki ainoatakaan luunikamaa karhussa, vaan kaikki jäsenliitokset olivat veitsellä huolellisesti toisistaan irroitettavat. Juuri sitä merkitsee sana moljertet.
[c] Päätäkään ei saanut murskata, se oli kokonaan keitettävä.
[d] Ajaa karhu kotiin tahi paloittaa se metsässä veitsellä kappaleiksi.
[e] Varpuinen, sillä luultavasti tarkoitetaan nuolta, keihäänkärkeä tahi luotia.
[f] Sanalla suongot on eri paikoilla eri merkityksiä: 1) sitountua kosimisen kautta, 2) lävistää, 3) tehdä viiltämillä ryppyiseksi.
[g] luitelet — päästää. Että päästäisin taas vuorille joko sidotun emäkarhun tahi itseni.
Karhunpyyntiä, sen paloittamista ja keittämistä ovat lappalaiset pitäneet niin juhlallisina toimina, että sellaisissa toimissa oli puheltava kuvallisesti ja vertauksissa eikä mitään esinettä saanut mainita sen tavallisella nimellä. Karhun pyynti ja tappaminen kerrotaan mutkallisilla lausetavoilla. Kun yksinäinen lappalainen ampui karhun, antoi hän sen kotimatkalla pyssynlaukauksilla silloin tällöin ilmi. Kodon luona ampui hän viimeisen laukauksen, ryömi sisään takaovesta (poššu) kertoillen paljon voitostaan suuren eläimen yli, kuitenkin karhun tavallista nimeä mainitsematta. Kotiväki ymmärsi jo laukauksesta, mitä oli tapahtunut, nousivat ylös ja laskeusivat taas keinuvassa liikkeessä ja lauloivat lauluja. Vertaa mitä jo ennen karhun pyynnistä on sanottu.