Suomennos.
Pahat ihmiset poraavat,
Rumalla äänellä huutavat.
Ääntä pidätte meidän paikassa,
Ette pääse monta askelta kulkemaan
Näitten lautojen yli.
Maan turilaat pian
Teidän paikkanne (? silmänne) kaivavat,
Ja metsän pedot vievät teidät,
Kun te rupeette
Meidän kotaimme ovia aukomaan. 10
Anna, outo mies,
Huoneiden olla kiinni,
Me olemme tämän maan asujamia,
Te olette ? olijat,
? maan vaeltajat.
Viha meillä on teitä vastaan:
Te revitte ja hajotatte
Meidän pyytö-paikkamme.
Meillä on vähä tavaraa
Teidän pyytönne tähden. 20
Teillä on paljo varastettuja lapsia,
Meillä on paljo asunto-paikkoja.
Minä nyt aion lähteä kulkemaan.
Lähtekää tekin kulkemaan
Toiseen paikkaan. Kuin te tulette
Sopivan kiven vierehen,
Nukahtakaatte.
Niin minä näen,
Kuin te olette nukkumassa,
Kivien vierevän edeltäni, 30
Peurain juoksevan jäljessäni.
Älkäät liikkuko ennen,
Kuin ne kivet
Koskevat teihin,
Liikkukaa silloin katsahtamaan.
Minä olen jo paljon peuroja tuonut
Ja sitonut jalat kiinni,
Eikä he pääse enää juoksemaan
Teidän edestänne pois.
Ottakaa ? iso kivi 40
Ja valkoinen kivi.
Karhuja tuodaan teidän luoksenne,
Korjatkaatte (tappakaatte) ne pois.
— — —
Suuremman joukon olemme nähneet
Ja ne ottavat meidän jumaloiltamme:
Luonnon tuotteita, rahoja.
Kultaa ja hopeaa.
Hän antaa niitä muille;
Me olemme häntä palvelleet juur',
Eikä se ole tuonut hänelle 50
Mitään hyötyä.
Me kokoamme
Peuran sarvia ja karhun luita,
Ja hän niitä ?
Nyt me taidamme
Jumalallemme suuttua,
Kun hän meitä ylenkatsoo;
Ja otamme pois sarvemme.
Me olemme häntä voidelleet
Karhun silavalla 60
Ja peuran silavalla.
— — —
Kauas menemme pois
Ja etsimme itsellemme hyvää jumalaa.
Niin me löydämme viljavan jumalan.
Kun osaamme häntä palvella,
Kun osaamme häntä kunnioittaa.
Asukaamme siis ja katsokaamme
Joku kivi itsellemme.
Siinä olemme vähän aikaa
Ja nukumme nyt koitteeksi, 70
Mimmoinen paikka se on,
Saatammeko siihen itsellemme
Jumalaa pystyttää.
Nukkukaamme vähän aikaa,
Niin ne kyllä tulevat
Sinne meidän luoksemme,
Niin ottakaamme kivet kätehen.
Kun näemme heidän tulevan liki,
Niin tähtäämme kauniilla joutsella
Ja luu-nuolella ammumme, 80
Itsekukin, mitä suinkin ehtii.
Ja voitamme itsellemme näin pyytöpaikan.
Kolme seuraavaa laulua paltaasta, lohesta ja sudesta on J. Fellman
Utsjoella 1819—1833 ollessaan muistiin kirjoittanut.
25.
Palda juoigam.
Pǟltls vụäddja
Mǟra podńīmielt,
Ja son lǟ tiurās kuälli
Stuörls ja kieurra.
Ko vuggī toppi.
Illạ su vǟddja
Vǟkka (? kieuras) olmai
Vadnasī keässīt.
Paltaan laulu.
Pallas uipi
Meren pohjaa myöden.
Ja hän on kallis kala
Suuri ja väkevä.
Kun onkeen tarttuu,
Tuskin häntä voipi
Väkevä mies
Veneesen vetää.
26.
Luossa juoigam.