Hukan laulu.
Voi, voi, la la lu lu,
Fam fam, huo huo:
Näin hän silloin laulaa, kun on ravittu,
Huoo huoo, vuoaa, vuoaa:
Silloin hän näin ääntää, kun syö poroa
Kun kerkeää, rupee laulamaan:
Vuoaa.
Kun kerkeää, niin lähtee juoksemaan
Metsiä myöden.
Sitten kettu noita suden
Jälkiä seuraa ja syöpi.
Ja sijaa myöden menee.
Kun kerkiää syömästä.
Niin juoksee pois taas
Ja rupee laulamaan:
Uvää.
Se on hänen nuottinsa,
Kun on kylläksi syönyt;
Se on hänen kiitoksensa.
Kun onttonsa (mahansa) on täynnä
Pyhän veljen vaivasta.
Naali myös seuraa
Samalla lailla suden jälkiä,
Tyhmyydessänsä tyhmästi.
Naalilla, jolla silmät on pienet.
Suu leveä; hän syöpi myös samalla lailla;
Sitten juoksee hänkin pois,
Ja sitten panee maata.
Hänellä on hännän pää musta.
Ja pahalta hän haisee, sillä hän kovin sontii.
Haukka myös on muuan vihollinen
Joka riekon höyheniä tuiskuttaa (hajoittaa).
Iskee kiinni ja tappaa,
Syöpi, ja sitten lähtee lentämään
Ääntäen: pir pir pir.
Yölintu muuan vihollinen
Pienelle eläimille.
Joka kivien lomassa ääntää:
tsir tsir tsir.
Sopulihiirihin,
Niihinpä yölintu
Iskee kiinni maan päällä.
Ja ripustaa ne koivun oksihin.
Ja huutaa itse koivun latvassa;
Sillä on silmät pyöreät.
Kotka myös on yksi vihollinen.
Joka viepi poro-vasikoita, karitsoja, jäneksiä.
Ja vesilinnun poikia myöskin.
Lentelee itse ja ääntelee:
Harm, harm, harm.
Ahma myös on semmoinen,
Joka seuraa suden jälkiä;
Hän haisee kovin pahalta ja on musta.
Tultuansa haaskan luokse,
Täyttää mahansa ja lähtee kävelemään.
Niinkuin kylmettynyt Norjalainen.
Ja sitten se pieree
Ja rupee ääntelemään irruu, irruu.
28.
Vaimučam päkas.
J. Fellman Utsjoella muistoon kirjoittanut.