JO KARJALAN KUMBUZIL PUUT KUKITAH.
(Valter Juva: Jo Karjalan kunnailla lehtii puu.)
Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot kaun'istutah,
kägö kuldane kukkuu, on mua lumetoin —
vie sinne miun kaihoni pohjatoin!
Da tunnen mie vuarat da kai mäjet nua,
da kaskinna kai nyt on Karjalan mua.
Da synkis da sankois nois salomais
ken salmiloin suis nyt souvella sais!
Da moneh kerdah jo kierringi nois
mie Karjalan huoguja-hongikkolois,
da vuarazil seizoin pal'l'ahin päin,
da kaiken tuan kaihon'i muan oman näin!
Da vuarazien pert't'izih, Ukkoloin luo
miun nosti jo Karjalan korbi da suo,
da siel midä kuulin da tunzin da näin —
ah, siit igipäiväzeh kaibavoh jäin!
Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan vuarazet kaun'istutah,
kägö kuldane kukkuu, on mua lumetoin —
voi, sinne on kaihon'i pohjatöin!
KIRGAHUS.
(Sandor Petöfi: Kansallislaulu.)
Yläh, Aunus! Kuuluu iänet.
Nyt jos duumit, jällel jiänet!
Orjusko, vain vabahusko,
val'l'ikkua, on huondesrusko!
Omii igijumalil nyt vannokkua:
Ittšeh nähnyt elää, ruadaa tämä mua!