Da sendäh kui ois kiel'i heil
da vastais vanhat puut,
da nägö mual da silmä veil,
da vuarat vanhat vastais meil
da salot, salmen suut —
n'i n'iistäbä tua mon'igi
vois hyvin virkkua tuan:
»Täs Savon kanza koitteli,
da joga voinan voitteli
eis tämän keyhän muan!»
Da sendäh muud' en t'iijä mie,
en tuada parembua,
en korgiembazie kumbuzie
muus kaikes, min loit Luoja sie,
kuin armas Savonmua!
HÄMEHLÄZEN LAULU.
(J. H. Erkko: Hämäläisen laulu.)
Mua kai miul Suomi kaunehin,
vain Hämeh siitki kallehin!
Sen t'iedänengö verdasta,
muan hyvyös mon'inkerdasta,
kuin Hämeh, armas mua!
Kuin leppiet notkon lehtoizet
da linnun laulupehkoizet!
Da marjikkahie kangahie
niid' en voi mieles suaha mie.
Oi, Hämeh, kal'lis mua!
Da pellot miittyöt vil'l'avat,
da kosket päiväs paistajat!
Da tuhandet sen tuomikot
da nurmet, lodmat, louhikot. —
mis niijen verdasta?
Da taivas kulleh korgenoo,
da ildatähti loisteloo!
Da ruskot, illan tšiiruzet
kuin ollah kullan viiruzet,
da talvet lauhakat!
Da neitgykäistä moista mis
mie löyvän kassan kandajis,
kuin kuldatukka Hämehen,
tuan lagiezen da lembiezen,
da sin'isilmä sen?