SYNNYNDÄMUAL.
(Paavo Cajander: Maljan esitys isänmaalle.)
Yks voima se rinnas on sammumatoin,
se auttaja tuskas da painos.
Se tuttava ongo vain tundematoin?
Vain mieldä se polttaa ainos.
Ukoniškunna rinnan se suav palamah,
se taivahas tulluh on, huastellah,
da synnyndämua sen on n'imi!
Se ainavo sana se synnyndämuan
vei tuattozet kuoleman t'eilgi,
vei keskeh tuskan da turmazen suan,
da siit elo, valgevus meilgi!
Da rauhan tois rakas, kal'l'is se on,
mi kautta yön, kiven, kal'l'ivon
vabahuoh lavun armahan näyttää!
Da nenga olgah, oi, ainos täs muas,
muga tuogah se uskuo uutta,
da induo uutta, kui turmazet tuas
uutt' uhkatah onnettomuutta!
Da kuolla ni konza ei mua tämä sua!
Eläkkäh, ylekkäh tämä ainavo mua!
Eläkkäh oma armahin Suomi!
TUATON VALDA.
(A. Oksanen: Suomen valta.)
Nouze, riendä, tuatoin kieli,
korgiel, leviel lennätä!
Tuatoin kieli, tuatoin mieli,
n'iis vet meil on eländä!
N'iidä vet kui meil ei oizi,
mis ois, mis ois meijän mua?
Nouze, riendä, tuatoin kieli,
korgiel, leviel lendoh sua!
Tuatoi vet täs adrah tarttui,
tuatoi ruadoi tämän muan,
hänen kylvös kagra karttui,
mie vain hänen jälgie ruan.
Kenbö sendäh muu täs voinoh
tädä muada juohattua?
Da tuas laulut, virret soinoh:
Nouse, riendä tuatoin mua!
Karjalaine, suomelaine
täs on yksin kestännyh,
häinbä, kaiken kandajaine,
n'ällät, turmat estännyh.
Häinbä sendäh yksin käygäh
tädä hald'ivoittšemah,
ižändäksi ennättäygäh
omua randua ruadamah!