Tuhat tehdä hän voi joka hetkestä huomiota;
mut hällä on naamio, on sata naamiota.
Hänen tarvis ei olla valenimien takainen:
hän omassa nimessään on valepukuinen.
Monet kutsuvat häntä kiihoittajaksi.
Sana tosi jos oisikin, ois se vaan yksi!
Se tyhjentävämpi ei selitys oisi
kuin jos hän uneksijan mainesanan saisi.
Hän ei ole muka historioitsija,
vaikka on menneiden kansojen kaitsija;
hän vaikka on entisten aikojen tuntija
kuin koskaan tieteellispatentin kantaja;
hän vaikka on suurten henkien tutkija
kuin koskaan pölyisten paperien matkija.
Ne syöksevät hänen yli sappea, myrkkyä,
ne tahtovat kuitenkin lähellä kärkkyä.
Väitetään, on hällä salatarkoitus joku,
vaikka on hän tuhma ja naivi hällä maku.
Ei oppinut, ei runoniekka muussa
kuin arvosteluissaan. Mi hirviö maassa!