Osviittoja. 1. Juustopata. 2. Käsikivi. 3. Lakka (muurain). 4. Muurahaispesä. 5. Neula. 6. Wene. 7. Nuotta. 8. Petäjä (syän s.o sukset). 9. Puntari.
Suomen kansan Sanalaskuja.
1. Meren kierrät, miest' et kierrä.
Joka kerran on kostohimosen vihamiehen saanut, elköön toivoko'kan aina välttää voivansa. Meidän keskellä, samatekun muissaki asullisissa, sivistyneissä kansoissa, on kuitenki laki paras kostaja, ettei niin ollA'kan kostonpyytäjiä, kun eräissä toisissa, esimerk. ArabilaiseN kansan keskessä, jossa poika, ja vielä pojanki poika usein kostaa isänsä eli isoisänsä puolesta, jos itsiltä eläissään mitä kostamatta jäi. Ilman kaikki kostonpyyntö on, jos ei juuri luonnoton, kuitenki synniksi luettava, vältettävä. Sillä kosto on Jumalan ja esimallan, vaikkei pidä niiltäkän kellen kostoa toivoa, koska on paljo kauniimpi Wapahtajan esimerkillä vihollisillensaki hyvää toivottaa ja rukoilla Jumalaa kääntämään heidät paremmalle tielle, etteivät vasta rikkoisi ketänä pahuudellaan. Se on Kristinuskovaisella sopivin kosto.
2. 3. 4. 5. Parempi Pajunen sauva, kuni miekka markkahinen.
Parempi Pajunen keppi, kuni miekka kultavästi.
Parempi Pajunen linna, kuni vahva vaskilinna.
Nämät jokanenki sanalasku kuvaelevat, köyhempänä elää paremman olevan, kun rikkaana, ylellisenä, joka vaan usiammassa kohdassa onki tosi (katso Solounan ja Kroison väliä historiaosassamme) Samalla mielellä toisinaan köyhä sanoo:
Emmä kaadu korkialta: luudan päältä lattialle.
6. Savu seppäin pajassa, sen sepät suahtevatki.