Ilo säken Ijäisien, onnen kukka kaunoinen, joukko riemu-rientävien tulee templiis', Taivainen! Lumoukses' lieventäävät erot suuret säädyissä, veikkoisiks' kaikk' velittäävät sima-siipeis' siimeessä.
* * *
Suku-kunnat syleiltynä rintaa mästen riehkäisen! Tover — yli tähtien kaitsee Isä kiitettynä.
* * *
Kelle koitto ystävyyden rusottaavi riemua, kelle huohtet helleyyden lempeyyttä liemuaa, joka syttyi suosiohon, suli sopivaisuuteen, juopuneena julistakoon ihastustaan, intoinen!
* * *
Asujamme! maamme alan yltykäätte yhtyyteen! Tuolla yli tähtien se antaa tyynen saataman.
* * *
Iloo olennot imeevät luonnon rikkaan rinnoista, hyvät, pahat hyppäileevät jälkii samaa suloista. Rauhan, riemun, rakkauden lahjoitti se lempeän; madolle myös makeuuden eloss' etsi hempiän.
* * *