Lainalakki, lainatakki, lainakintahat käessä, lainakihlat kintahissa.
5. Onni orjana pitäpi, onni orjan käskiänä.
Jopa päätettäisiki, meidän joutavia loruaman, jos isäntäin onnen rinnalla kiittäisimmä palkollisten onnea. Mutta usein kuitenki on palkollinen isäntäänsä onnellisempi ja moniki palkollinen itse isännäksi tultuaan, samassa tuli näkemään uusia vaivoja, outoja, ennen tuntemattomia huolia ja murehia. Kuki virka, kuki onni maailmassa on kiitettävä; joka ei tyydy yhteen, harvon tyytyy toiseenkan.
6. Raha rikkahan kuluvi, pää menevi köyhän miehen. (Rikas pääsi rahallansa, köyhä selkänahallansa).
Ennen oikeuden ja muun hallituksen epävakaisempia ollen taisi niin välistä tapahtua'ki, kun sanalasku lausuu, vaan nykyaikoina jopa lukisimma mahdottomaksi, niin konsa käydä. Monta muutai sanalaskua on Suomalaisilla lain lumoamisesta, lainehtimasta, lahjoista ja muista, joilla ennisaikana toki taisiki perustuksensa olla niin meidän maassa, kun monessa muussai. Wanha Greikalainen viisas aikoinansa vertasi lain hämähäkin verkkoon, johon sääsket ja pienemmät kärpäset puuttuvat, vaan josta isommat kärpäset, paarmat ja kovakuoriset lentävät lävitse, Wielä verkonki mennessään särkien.
7. Isäntä olutta juopi, varsa varpuja purepi.
Niin kyllä useinki valitettavasti holhomma omia etujamme, toisen etua ei muistaenkan.
* * * * *
Ken tulevaksi vuodeksi tahtoo tätä kirjaa, pyytäköön lähimmäisestä postikontuorista ja maksakoon samassa 3 Ruplaa 45 kopeikkaa paperirahassa, taikka toimittakoon itsellensä Oulusta, jossa paikalla myödään 45:ttä kopeikkaa helpommalla. Tämän vuoden panosta on vielä 200 kappaletta myömättä, joita saapi, ken tahtoo, samaan hintaan. Jos joku tulevalla vuodella tahtoisi Suomen kielellä kirjotettuja ja erittäinki suomalaisiin asioihin koskevia aineita Mehiläiselle avuksi lähettää, niin vastaan otetaan ne Kirjapränttääjältä, Herra C.E. Barckilta Oulussa.
Kajanista 15 Syyskuuta 1836.