Niin emo sanoiksi virkki,
Äiti ääntäen panevi:
"Woi polonen päiviäni,
Onneton olelmiani!
Sinne meni siitelmäni, 70
Sinne kannettu katosi."
Itse eillehen menevi,
Astua tihuttelevi,
Tuonne Luomimaaran päälle,
Kataikkokankahalle, 75
Kujerrellen kuusikossa,
Kaikkuen kataikossa:
"Tule tänne tyttäreni,
Lähe pois polonen lapsi,
Miehen tuhmasen tulilta, 80
Warattoman valkioilta;
Tule turvihin emosi,
Oman vanhemman varohin."
Lapsi lausuen pakasi,
Tytär varsin vastaeli: 85
"Emminä emoni pääse,
Kun et tulle päästämähän;
Olin ma kisakeolla,
Noilla karkukartanoilla,
Niin tuli eräs uroita, 90
Sinisukka äiön lapsi,
Otti mun oron selälle,
Pani laukin lautasille;
Ajoa kahattelevi,
Saloja samottelevi, 95
Yöt, päivät piättelevi,
Wuorokauet kantelevi,
Marjoilla menettelevi,
Mustikoilla mustuttavi,
Wilussa viluttelevi. 100
Pakkasessa paistelevi.
Wet lähe oma emoni,
Jouvu kaunis kantajani,
Lähe lapsesi otolle,
Tyttäresi lunnahille, 105
Näiltä paikoilta pahoilta,
Waaramailta vaikioilta."
Niin emo sanoiksi virkko,
Itse innon lausueli:
"Lähen mä lapseni otolle, 110
Tyttäreni lunnahille;
Tuon Ukon tuliset nuolet,
Kannan vaskiset vasamat."
"Oi Ukko yli jumala,
Tahi taatto taivahinen! 115
Jouvuta'pa jousi moinen,
Kaari kaunehin valios,
Pane vaskinen vasama
Tuon tulisen jousen päälle,
Niin työnnä tulinen nuoli, 120
Ammu vaskinen vasama,
Ammu kautta kainalojen,
Halki hartiolihojen,
Tuo paha Kalevan poika.
Laske lapseni polonen, 125
Auta tielle tervehenä."
Se Ukko yli jumala,
Itse taatto taivahinen,
Jopa jousen jouvutteli,
Katso kaaren kaunehimman, 130
Tuon tulisen jousen päälle,
Niin lyönti tulisen nuolen,
Ampu vaskisen vasaman,
Ampu kautta kanalojen, 135
Halki hartiolihojen,
Tuon pahan Kalevan poian.
Toisintoja. v. 5. Ikutiera Lieron poika, Tiivun tihku äiön lapsi. v. 21,22. Noille Wäinön kankahille, Ammon raatuille ahoille. v. 29—34. Ettei etsisi emonsa, Eli äiti tietä saisi, Jos ma vieläki viruisin, Wuosikausia kahenki, T, T, p. Kaukana kataikossa. v. 47. O. t. uroita yksi. v. 112, 113. Katson ma Ukolta kaaren, Panen vaskisen vasaman, Ammun surman suusta halki, Pahan leuoista levitän.
Jälkimaine. Tämä muinasaikain runo on täydellisinnä Kellovaaran kylästä, Wenäjän Kemijoen varrelta, kirjotettu. Loppupuolta laulaja ei sanonut oikein samoilla sanoilla osaavansa, joilla äitin sitä ennen oli laulelevan kuullut, vaan muisteli kuitenki sillä tavalla Kalevan pojan käyneen, mielestänsä mentyä, mitä vielä erittäin tytöstäki olisi ollut lausumista. Enkä ole sitä muiltakan laulajilta vielä saanut.
Moni on sanonut olevan näissä runoissa paljo outoja sanoja, jonka tähden koemma muutamia senlaisiksi arvatuita, nykysessä runossa löytyviä, selvittää: v. 1. kisassa s.o. hypyssä eli tansissa, v. 2. karkelossa yksi kun kisassa, v. 6. äiön, ukon, vaarin, äiän. v. 9. kauto, varmasten päällinen, perota, förföti. v. 10. käkesi, aiko, valmisteli, sonnusteli. v. 11. ison, isän. v. 20. kassapäien, kaunistukkain. v. 23. impyistä, neitsyistä. v. 25. koprihinsa, kourihinsa. v. 26. virkki, lausu, puhu. v. 28. milma, minua, v. 30. emo, äiti. v. 31. viruisin, jorottelisin, makaisin, viipyisin. v. 32. kalkettaisin y.k. viruisin, v. 35. kahattelemi, menee joutuen. v. 36. immen, neitsyen, v. 40. vaikerteli, valitellen kyselee, v. 46. pakasi, puhu, lausu, sano. v. 47. eräs, muutama, joku, yksi, monas, monias, moniahta, monikas, monikahta. v. 68. polonen, onneton, vaivanen, raukka, koito, katala, v. 69. olelmiani, olojani, päiviäni, elämätäni. v. 70. siitelmäni, sikiöni, lapseni, v. 73. tihuttelevi, menee (tekee jokai) viriästi, hellittämättä, v. 80. tulilta, elopaikoilta. v. 95. samottelevi, kuljettelee. v. 102. vet, tosi. v. 105. lunnahille, lunastukselle, v. 113. vasamat, nuolet, piikit, v. 116. moinen, hyvä, kelpaava. v. 117. valios, valikoitse.
Härjän ampuja.