Neiti vastahan sanovi,
Kautokenkä kantelevi: 70
"Wilu on olla viltin alla,
Kolkko korjassu eleä."
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretuisen,
Avasi parahan arkun, 75
Kimmahutti kirjakannen,
Katselevi, kääntelevi,
Kultasuita sukkasia,
Wöitänsä hopiapäitä.
Niin meni rekehen neiti, 80
Korjuhan kohenteleksen;
Itse laitohon laseksen,
Alle miltin vieretäksen.
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretuisen, 85
Jo tuossa lepäelevi
Nuoren neitosen keralla;
Käsi oron ohjaksessa,
Toinen neitosen nisoissa.
Siinä neitosen kisaili, 90
Tinarinnan riskaeli,
Noilla Wäinön kankahilla,
Ammon raatuilla ahoilla.
Niin neito sanoiksi virkki:
"Lienetkö sukua suurta, 95
Isoa isän aloa?"
Itse tuon sanoiksi virkki:
"En ole suurta, enkä pientä,
Olen kerran keskimmäistä:
Poika tyhjä Tuiretuisen, 100
Lapsi köyhä Keiretuisen;
Waan mipä sinun sukusi —
Oletko sukua suurta,
Isoa isän aloa?"
Neiti tuon sanoiksi virkki: 105
"En ole sukua suurta,
Enkä suurta, enkä pientä,
Olen kerran keskimmäistä:
Tytär tyhjä Tuiretuisen,
Lapsi köyhä Keiretuisen." 110
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretuisen,
Itse korjasta kohosi:
"Woi Polonen päiviäni!
Kun makasin maammon lapsen, 115
Siuotin oman sisaren,
Tinarinnan riuahutin,
Noilla Wäinön kankahilla,
Ammon raatuilla ahoilla."
Weitsin länkensä levilti, 120
Raoin rahno rahkehensa,
Hyppäsi hyvän selälle,
Hyvän laukin lautasille,
Ajo päin sinistä merta,
Alle aaltojen symien, 125
Päälle mustien muriem
Toisintoja, v. 1. P. tuhman Tuuliaisen. P. tyhjän Tuimetuisen. v. 2. köyhän Äietyisen. v. 1, 2. P. keion K. Toinen tuhman T. Kullervo Kalevan poika, Sinisukka jne. (K. Mehil. Huhtik.) Neitsen rosvo, v. 6—9 ja 49—52. v. 8. A. karettelevi. v. 9, 10. katso, v. 33,34 ja 57,58. v. 11,12. N. v. ajavi, Kassa kulta kuumottavi. v. 31½. Jalas patvinen patsasi, Kapla (Aisa) koivunen kalahti, Wemmel tuominen tutisi, v. 33,34. k. v. 9,10. v. 44. Reuote rekoseheni. v. 78, 79. K. kukkaroita, Weitsiä h. v. 91. L. riskaeli. v. 94. Neitonen (Niin siitä) s. v. v. 95. Oletko s. s. v. 102. Mipä on s. s. v. 110. Keutti pojan K. v. 114—117. Woi polosen p. Kun nauroin emoni l. Makasin sisarueni, T. riskahutin. v. 116. Sisareni siuottelin. v. 124—126. Ajavi tomuttel., Pimiäh. Pohj., Pohjan pitkäh. peräh., Miest. syöjäh. siah., Urost. upottajah., Kasakaksi kaupitaksen, Palkkoaksen paimeneksi. Emäntä pahantapanen, Se leipo leviän leivän jne (k. Kaleval, XIX: 136 ja edelle. Ajavi tomutt. Luotsi ainosen emonsa: Oi emoni, kantajani! Kunne käset piilem. jne (k. Kaleval, XVIII: 78 ja edelle.
Jälkimaine. Tämäki yksiä Kalevalan Runoja, kun ne Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kautta ei aikoja sitte präntätyt, on vielä, samatekun moni muuki, niistä erilleen jäänyt, koska on ollut vaikia arvata, mihen järjestykseen toisten luona olisi ollut tuleva. Wasta usiampain toivottavasti ilmautessa, ja nimistäki parempi selvä eli mukaisuus saatua, ovat kaiketse kaikki yhteen kokoon ja järjestykseen siotettavia. Tätä nykypuheista runoa ilman lauletaan kylläki monessa kohti Wienan läänissä, sekä miehiltä että naisilta, vaikka kuitenki erityisiä naisten lauluja luontoansa. Kellovaarasta, Jyskyjärveltä, Uhtuvalta, Wuonisesta, Lonkasta, Lapukasta, Latvajärvestä, Tsenasta, Wuokkiniemestä, Akonlahdesta ja muualtaki olen vähä erilailla, kuten kustaki, sitä muistoon kirjottanut.
W. 3, 4 ynnä v. 9, 10; 33, 34; 57, 58 antavat tilan arvella, kun olisi aikoinansa Pohjolan takoaki Wäinölään veroja maksettu, sillä sieltä, kulkema oli Tuiretuisen poika, eli ken liekän ollut, koska hänestä muillaki nimillä runossa mainitaan. Sisarensa (v. 59—62) näyttää jo kotvan syntymä- paikoiltaan poissa olleen, sillä ilman veli hänen kyllä olisi sievästi tuntea tainnut. Waan veljen verovientimatkallansa arvelemma kauppaasi pitäneen, koska lieneeki senlaista tavarata ollut, mitä v. 75—79 nimetetään. v. 58, 62, 93, 119 ja samanlaiset muissaki runoissa saattavat ajattelemaan, maassa ennen Suomen kansan tuloa ei kaskiviljelön olleen tavallisen, sillä ilman toki ei olisikan mainittavana asiana pidetty, jos Wäinölän seuduilla raattuja ahosia tavattiin, v. 113 ja seuraavista nähdään, minä suurena kauhistuksena senlaisia asioita sillonki pidettiin, joista v. 115,116 nimitetään.
Sanoja. v. 2. kehjo, huoleton, vähäarvonen. v. 5. vetoja; veroja. v. 5. reutoaksen; nakkaa eli siottelee itsensä huolettomasti. v. 6. kohennaksen; kohentaa eli ylentää itsensä, nousee. v. 12. hiihtelevi; kävelee suksilla. v. 14. saloilla; isoissa, vanhoissa metsissä, v. 20. laitohoni; laitarekeheni. v. 24. mana; Tuoni, manalainen, v. 29. helmivyöllä; Helmisellä siimalla eli letillä (letkulla), v. 31. rotsasi; rotisi (ratisi, ritisi, rutisi, rytisi, rätisi, rotisi. Toista lajia samasta äänisuvusta ovat: latisi, litisi, lotisi, lutisi, lätisi, lötisi ja taasen erilajia: natisi, nitisi, nutisi, nytisi. Kielessämme on usiampia sukuja senlaisia ääniosottelevia sanoja ja itsekussaki suvussa taas usiampia lajia, jonka asian Sanakirjain kirjottajain tulisi älytä), v. 34, ulapalla; etäämpänä meren selällä, v. 36. riuoavi; kulkee (liikkuu) vihasemmin eli vikevämmin. v. 44 reuote k. v. 5. v. 58, raattuja; tehtyjä, hakatuita, viljeltyjä, v. 60. kaalelelevi; kahlaa, astelee syvässä (lumessa). v. 68. viltin; peitteen (katteen) nahasta eli muuska aineesta, veltin; vieretäte; vieretä (käännä) itsesi. v. 76. kimmahutti; aukasi kimisten eli soiden. v. 81. laseksen; laskee itsensä. v. 88. oron; orin, orhin, orosen. v. 89. nisoissa; nisissä, rinnoilla. v. 91. riskaeli; raiskasi, häväsi, pahotutti. v. 115. maammon; mamman, äitin, emon. v. 116. siuotin; hätäsesti (vahingossa) koskin eli pitelin. v. 117. riuahutin; väsäytin, uuvutin, makasin (eli yksi kun siuotin). v. 121. rahno; repi, revei, raateli. v. 126. murien; mutain, ryönäin. Toisinnoissa. v. 31½ patvinen; visanen, visamainen, pahkainen; patsasi k. rotsasi. v. 44. valio; valittu, paras, ylimys. v. 114—117. nauroin; häväsin, pilkkasin.
Montaki sanaa taidan toisinaan tulla selvittämään ei kannalleen eli pahemminki erehtyvä, sillä itsekuki selvittää asian toiselle omaa älyämistänsä myöten, vaan mistä tietäisin kaikkein sanain mielen itse oikein hoksanneeni? Jopa sentähden ensimmäisillä kuilla varoime koko työhön ruveta. Waan sitte, itseä selvitystä hyödylliseksi katsova, vanhan järkeni mukaan en kuitenkan heittänyt työtä, vaikka ruvetessaniki tiesin en voivani täydellisesti toimittaa. Aina muissaki asioissa ylen vähä toimeen saataisi, jos täydellisyyttä laatiat odottelisivat. Pitää sentähden puolivalmiina ja vaan kykenevänäki puuttua töihin, joita tehdyksi tahdotaan, aina muiltaki apua toivoessa. Ja teitä, veljiäni Oulussa ja Wiipurissa juuri pyydänki apuun, sillä tavalla, että jossai lehtenne nurkassa ilmotatta ja oikasetta, mitä tiedättä väärin näissä selvitetyn olevan. En tuosta vähintäi pahastu, jos suuriaki erehdyksiä julkasetta, vaan mielelläni aina kiitän Teitä työstänne ja vaivastanne. Saman kiitoksen myös muiltaki saatta ja ansatsitta, jotka kielemme yhteistä hyvää katsovat.