Osviittoja. 1. Walkiainen päreessä. 2. Mielen seipähät pitimmät, savun sarvet korkeimmat. 3. Hevonen rekineen värkkineen ja mies reessä. 4. Lypsintä, pytintä, kirnunta, syöntä. 5. Wesi (virroissa ja koskissa).
Suomen kansan Sanalaskuja.
1. Waiva vaaralla eleä, vaiva vaaran liepehellä.
Jopa taisiki olla senlainen ihmiselämä, ettei vaivatonta paikaa löydy'kän, ja siinä kohdassa sanalasku kyllä on tosi. Waan ilman verraillaan sillä niitä, jotka yhä vaivojansa valitellen eivät konsa osaansa tyydy. Senlaisia on monta niistäki, joilla toisten nähden kaikissa on puuttumaton elo ja yltäkylläsyys, jota vaston usiampia alhasimmissa ja vajavaisimmissaki tiloissa näemmä aina onneensa tyytyvän.
2. Wiipyen erät paremmat, kauan ollen kaunihimmat.
Moni toivottaa sitä, tätä ja kutaki ilman vaivatta saamansa ja, jos saisi, luulisi niin onnellisimman olevansa. Waan tässä luulossaan erehtyvät. Jos kaikki mielentehty heti kynsissä olisi, niin sillä pian hyväki pahaksi muuttuisi, tulis kultaki kuluksi, hopia hylyksi saisi. Waan toimotuksilla ei nähtäisi missän loppua, yhdestä ruvettaisi toiseen, niin äärettömästi. Suurin onnemme on tosiaanki se, että vasta työllä, vaivalla ja yrityksillä saamma, mitä toivomma.
3. Ottelivat kerran sanoillaan kaksi miestä, köyhät kumpiki. Waan toinen kuitenki parempi olevinaan sai viimmen toisellensa lausuneeksi: "mikä sinä oletti mokoma; ei sinulla ole mitikanä, mitä taitelisit omaksesi sanoa." Sihen vastasi toinen: "on kyllä ja paljosi, ensksi reppu seljässäni, kädessäni saua ja sitte
Tie käyä, hako levätä, havun vierus viehkuroia."
4. Työlle saatto Wäinämöinen, lauloa lotasemahan.
Wedetään toisinaan laulajoilta niitä vastaan, jotka soimaavat, aikansa tyhjissä loruissa kuluttamasta, niin laulujansaki työksi vertaellen. Toiset taas toisellaki mielellä kuvaelevat tällä sanalaskulla, ei olevankan suuresti apua esi'isäimme työtaidosta, jos ei aikaa voittain itse paremmiksi opita.