* * *
Ei mua vois
Siipesi pienoset kantoa pois;
Tuonelta lentimet oivat
Saan ma — ne voivat.
* * *
Kuoltuani
Frithioa tervehä lintuseni;
Ja aina kun itkeepi kulta,
Termehä multa.
C. S.
***sta 15 Maaliskuussa 1836.
Tässä saat ensimmäisen osan vanhoja kerätyitä muistelmiani. En ole joutanut asioita paremmin valituilla sanoilla kaunistella, jos ne ilman sen verosia olisivatki, että ansaitsisivat juhlapuvun. Waan eivät taia olla. Ne koskevat erittäin näitä omia (Kajanin) seutuja, vaan kolkko on täällä, niin mielen, kun maanki luonto. Sentähen kuitenki lienevät jostai arvosta, että taitavat tulla ensimmäiseltä Kajanilaiselta, joka hartaammalla halulla ja tunnolla muistelee rakastettua ja kuitenki häneltä ihanaksi katsottua syntymämaatansa.
N:o 1.
Karhunsyöjä.
Karhut ei mähene meiän seuvuilla, vaan vähenevät karhuin hävittäjät. Alinomaset huuot ja valitukset karhuin pahateoista näyttänevät sen toeksi. Emme sentähen taia olla muistelematta ja kiittämättä entisiä karhusankarejamme. Jos olisivat eläneet vanhoina Greikalaisina aikoina, niin ehkä heitä nyt piettäisiin samassa arvossa ja kunniassa, kun Herkulia ja muita heiän mainioimmia uroitansa.