Mainintatapa myös ilman tarkemmin määräämättä mainii jotai tapahtuvan eli tapahtuneen, ollen siinä Nimentätamasta erotettu, että käyttää Lausukkasanan Mainikkain tavalla, koska Nimentätapa sitä vaston pukee ne pian Perukkasanain muodolla, esimerk. nostava, nostanu.
§. 6. Mitäkuta asiata sanotaan yhden eli usiamman toimittamaksi ja siitä saapi Lausukkasanoillenki kaksi Lukua (Numerus), jossa ovat;
Yksikkö (N. Singularis),
Monikko (N. pluralis).
Yksikössä ovat sanat: nostaa, ilmauu, seisoo, Monikossa: nostavat, ilmauvat, seisovat.
§. 7. Niin Yksikössä, kun Monikossa lausutaan tapahtumista kolmeen kohtaan: omansa tekiän kohtaan, kerallisen (keralausujan, kanssapuhujan) kohtaan eli jonkun muun läsnä eli poissa olevan kohtaan. Siitä siis Lausukoille syntyy kolme kohtaa (persona) kummassai Luvussa, jotka ovat:
Omakohta (I. persona),
Kerakohta (II. persona),
Warsikohta (III. persona).
Omakohdassa ovat sanat: nostan, seison, nostamma, seisomma; Kerakohdassa: nostat, seisot, nostatta, seisotta; Warsikohdassa: nostaa, seisoo, nostavat, seisovat.
Ensimmäisissä kuudessa Tavassa erotetaan joka kohta toisestaan ja sanomma niitä sentähden yhteisellä nimellä Kohdallisiksi Tavoiksi (Modi personales); jälkimmäisessä kahdessa Tamassa, Nimennässä ja Maininnassa, Kohtia ei eroteta, vaan siotetaan niitä Nimukka-sanain lailla ja siitä saapi niille nimensä Sialliset Tavat (M. Casuales).
§. 8. Nämät kuusi asiata ovat siis itsekussaki Lausukassa muistettavat:
Muoto, Lasi, Tapa, Aika, Luku, Kohta ja Itsehtyvässä Lajissa vielä
Synty ja Puku. Niin esimerk. on sana nousee Oleutuva Tehtävä Lausukka,
Lausuntatavan Menevässä Ajassa, Yksikän Warsikohdassa.
§. 9. Kullaki Lausukalla löytyy, taikka ajattelemma löytyvän Warren (Radix), joska muut erityiset käytelmäpaikät samasessa Lausukassa yhteistä lakia myöten ovat johdettavat. Semmoisia Warsia Lausukkoihin: kantaa, ristii, uskoo, kylmää ovat Perukkanimennät: kanta, risti, usko, kylmä ja Lausukkoihin: turvaa, varjoaa, savuaa, kehrä'ä Kohdintasiat Perukoista turva, varjo, savo, kehrä. Waan Lausukoilla vie, tuo, nostaa, katsoo, ei löydy muita, kun ajatellut varret: vie, tuo, nosta, katso, jos lienevätki nämät muinen Perukoita olleet. Ylehensä tavataan Warsi Tehtävän Muodon Lausuntatavassa ja Yksikön Warsikohdassa, raamatussa ja muussa kirkkokielessä enimmiten sillänsä muissa kirjoissa joko sillänsä eli pääte'äänikkeen pidentämällä eli liitteen pi, vi, yhdistämällä. Niin ovat Lausukoilla: luo, nai, kaataa, ilmauu, ilmautuu, ilmauntuu, lukee, juoksee, alenee, taritsee, arva'a, kehrä'ä helposti havattavat varret luo, nai, kaata, ilman, ilmautu, ilmauntu, luke, juokse, alene, taritse, arvaa, kehrää. Näistä Lausuntavarsista johdetaan esinnä muut erityiset Tapavarret, joista sitte omituisten Kohta eli Siapäätetten lisäämällä saadaan muut käytelmäpaikat (Kohdat, Siat) kussaki Tavassa. Tämä muiden Tapavarsien johdelma Lausuntavarressa käypi sillä tavalla, että Lausuntavarsi niissä saapi erityiset jatkokset, jonka ohessa se toisinaan muutamien jatkosten edellä muuttaa eli peräti menettää päätteensä. Semmoisia Warsijatkoksia Tehtävässä muodossa ovat: isi, j, ka, ko, ma, mainen, minen, ne, nu, ta, ti, va. Kerakkeilla[9] m, v alkavaiset eivät tee minkänlaista muutosta Lausuntavarren päätteessä, vaan ne, jotka alkavat ainoilla[10] i, j, k, n, t, toisinaan tekevätki joista sekä muista yhteisistä vaariottamisista Lausukkain käytelmässä seuraavissa §) 10, 11, 12, 13, 14, 15 kohta saamma tilan täydellisemmästi kertoa.