"Siitä tunsin siun kotisi;
Se merkki siun koissa:
Pihlaikko pirtin eessä,
Tuomikko tuvan takana, 40
Koivikko koan perässä,
Kataikko kaivotiellä,
Pyhä tammi tanhualla,
Hete tammen juuren alla,
Kultakansi kattehena, 45
Kultakauha kannen päällä?"
"Mitäpä meillä laaittihin,
Raattihin miun koissa?"
"Survottihin, jauhettihin,
Wielä vettä kannettihin, 50
Neitosia naitettihin
Päitäkassa kaupittihin."
"Kelle myötihin minua,
Kelle kurja kihlattihin?"
"Miulle myötihin sinua, 55
Miulle kurja kihlattihin."
"Äiänkö miusta annot,
Paljoko panit hyvästä,
Kun otit oluen tuojan,
Kannun kantajan valitsit?" 60
"Annonpa minä siusta
Isolle ikiorosen,
Jok' on tarkka askelelta,
Sekä käymähän terävä."
"Wähänpä hyvästä annoit, 65
Pikkaraisen kaunihista;
Mitäpä annoit maammolleni?"
"Maammolle maherolehmän;
Se on syömättä lihava,
Koria kostuttamatta." 70
"Wähänpä hyvästä annoit,
Pikkaraisen kaunihista;
Mitäpä annoit veljelleni?"
"Weljelle venopunasen;
Itsekseen sotia käypi, 75
Itse kaupat kaupitsevi."
"Wähänpä hymästä annoit,
Pikkaraisen kaunihista;
Mitäpä annoit sikolleni?"
"Sikolle sinervän uuhen; 80
Joka viikko villan tuopi,
Joka kuu karitsan kanto."
"Wähänpä hyvästä annoit,
Pikkaraisen kaunihista;
Mitäpä annoit ukolle?" 85
"Ukolle uuen lusikan;
Jok' on tuotu tuolta maalta,
Ulompata uitettuna."
"Wähänpä hyvästä annoit,
Pikkaraisen kaunihista; 90
Mitäpä annoit äämmölleni?"
"Äämmöllesi vaskimaljan;
Tuletta tuvassa käypi,
Walkiatta vailehtivi."
"Wähänpä hyvästä annoit, 95
Pikkaraisen kaunihista;
En lähe minä siulle."
"Kun vähä hyvästä annoin,
Pikkaraisen kaunihista;
Isosi ikioronen 100
Soti tiellä sortuohon,
Kaatuohon kauppatiellä,
Kauppa'aikana parassa!
Kun vähä hyvästä annoin,
Pikkaraisen kaunihista; 105
Maammosi maherolehmä
Wasoillensa vaipuohon,
Kiulullensa kirmotkohon,
Lypsyaikana parassa!
Kun vähä hyvästä annoin, 110
Pikkaraisen kaunihista;
Weljesi venopunanen
Halki juoskohon hakohon,
Poikki pohja katketkohon,
Soutiaikana parassa! 115
Kun vähä hyvästä annoin,
Pikkaraisen kaunihista;
Siskosi sinervä uuhi
Willohinsa viipyöhön,
Karvohiinsa kaatuohon, 120
Willa'aikana parassa!
Kun vähä hyvästä annoin,
Pikkaraisen kaunihista;
Ukkosi uusi lusikka
Kahtialle katketkohon, 125
Poikki ponsi lentäöhön,
Syöntiaikana parassa!
Kun vähä hyvastä annoin,
Pikkaraisen kaunihista;
Äämmösesi vaskimalja 130
Kivehen kilahtaohon,
Poies pohja puhetkohon,
Juontiaikana parassa?"
Toisintoja. v. 1. Läksin Paljo p. v. 4. Laskin lehmäni l. v.7—9 I. k. kapitin, Kävelin k. k., Astun p. p. v. 11. K. kannan k. v. 12, 13. Y. y. karjahani, L. p. lehmihini. v. 14—16. Istutin t. p., Istuin latvaksella. Istu sie t. p., Minä lapsi latvemmalla, kysyttelen jne. v. 17,18. K. tienkäviän, L. matkamiehen. v. 24. K. kankahalla (kangasmailla), v. 39—46. Risti riihen ikku- nalla, Kuusikko kujasten suussa, Tammi keskitanhualla (T. keskellä pihoa), H. t. juuruella, Siellä siikaset kutevi, Särköset särettelevi. v. 51, N. myöksenneltiin. v. 53. Kellenpä minua myötiin Kelle lie minua myöty. Kellen milma kaupittihin. v. 54. K. k. kaupittihin. K. k. Utuna. v. 55. Myötihin sinä miulle. Silmä miulle kaupitt. v. 57. Mitäpä m. a. Minpä sie m. a. v. 60. K. k. parahan. v. 62—64. Isolles (Isolleis) isosen ruunan; Pirtin päältä heinät syöpi, Taivahalta veen vetäpi (Ween pilvistä vetäpi), v. 66. P. kaunosesta. v. 68. Maammolles (-leis) mahovalehmän (matikkalehmän). Maholehmän maammollesi, v. 69,70. Jonk' ei syöen syömät puutu, Juoen juomiset vähene. v. 74. Weljelleis sotivenosen (vesiheposen). v. 80—82. Sikolleis sinisen uu.; Joka vuosi (vuotta) vuonan t., I. k. k. kantaa. v. 85. M. a. vävylleni. v. 86. Wävylle varilusikan. v. 91. M. a. minnälleni. v. 92. Minnällesi v. M. kultastaltsan. M. kultabratinan. M. ruskian staltsan. v. 93-94. Itse ottapi olosen. Eikä syöen syömät puutu, juoen juomiset vähene. v. 98. Kun vähän siitäi tuli. v. 100—103, Taattosi isonen ruuna, Wainotiellä vuipuohon, Wainoaikana parassa, Waollensa vaipuohon, Kyntoaikana parassa. v. 106. Maammolla mahovalehmä. v. 107—109. Rengillänsä (Rengin päällä) riutuohon, Kapallahan kaatuohon, Lypsykesässä p. Metsän rikka rikko'ohon, Metsän karhu kaataohon, Maitoaikana p. Tulko nuorin nostettava, Tervaköysin temmottava; jne. Wasohinsa (Wasikkoihin). v. 112—115. Weljesi sotivenonen (vesiheponen) Kohti juoskohon kiveä, Halki maista, poikki soista, Koskiaikana (Kutuaik.) p. (Parassa sotikesänä). v. 119—121. Wuonihinsa vuotuohon (voipuohon), Kaatuoon (kaotkoon, katoohon) karitsohinsa, Keskellä kerintäajan. v. 124. k. v. 86. v. 126. P. ponnesta katetko. P. kanta katketkohon. v. 130. k. v. 92. v. 131,132. Kallioon kalahtaohon (Kalliohon kaatuohon), Halki kirvotko kivehen.
Jälkimaine. Tämä Karjalan naisten laulu taitaa olla jotensaki täydellisnä tässä luettava, koska onki kerätty kyllä kymmeneltä, jos ei usiammalta laulajalta. Palja (v. 1.) näyttää olevan vanhanaikanen naisnimi. v. 17. tiekäviä, tien käyntiä, kulkua, matkaa; Nimennästä: kävi, Hall. kävin. v. 35. osottaa usiampia erikotia eli taloja Kalevalassa (Kalevan kylässä) olleen. Muuten tytön ei toki olisi tarvinnutkan Yrkää erittäin kysyä, jos hänenki kodissa kävi, jo kaiketi kuultuansa, Kalevalassa käyneen. v. 45,46. todistanevat, ei vaan aivan kehnoina Kalevalassa eletynkän. v. 62, 68, 74, 80, 86, 92. luettelevat tavallissimmia lahjoja, joita sihen aikaan sulho morsiamensa vanhemmille ja heimolle anto, ja joilla sitte moniki taisi luulla ostaneensa naisen, jos vaan myöntyisi tämä itse sulholle menemään, jota nykynen Kalevalan tyttö ei kuitenkan uhannut tehdä. v. 75. näyttää sekä sodasta, että kaupoista huolta olleen Kalevalassa. v. 86. sanotaan myös: Waarille värilusikka, jonka toisinnoissa unohdimma mainita. Wärilusikka, maalattu, (kuvilla kaunisteltu?) lusikka. v. 91. Äämmölleni, eukolleni, isoäitilleni, muorilleni. v. 93,94. osottavat saman maljan niin hohtaneen, ettei tulta tarvittukana, pimiässä sen kanssa tuvassa käyden. Waalehtii, välkkää, hohtaa (?). v. 126. ponsi, varrenpää.
Ylistysruno Kirjavaiselle.
Mulla ompi muistossani,
Pantu tallelle paperi,
Isännistä entisistä,
Joita palvelin pahassa
Piennä poikareppanana. 5