2. Susi ja Hevonen.
Wanha nälkänen susi juoksenteli metsässä ja, kun ei voinut ajettaviansa tavata, mietti seuraavan keinon. Laino puvun ketulta ja valhepuvussaan hevosen laitumella nähtyä astu lähemmä ja sano itsensä tohtariksi, kysyen, eikö olisi hevosella mitään vammaa parannettavaa. Hevonen, ehkä heti tunsi hänen sudeksi, ei ollut tuntevinaan ja lausu: "voi kuinka käviki onnellisesti, että, hyvä tohtari, satutta tulemaan! Wastikään astuin puikon jalkaani, auttakaapa minua siitä!" Susi lupasi ja kyykistihen hevosen taakse, juuri kun tutkimaan paikkaa. Waan samassa kun jo sukasi suunsa toista syödäksensä, sai semmoisen kumauksen hevosen kaviosta, että lenti kuinka kauas paikalta. Sen tehtyä hevonen juoksi pois ja nauro palkaksi tohtarillensa.
Pahalla on paha palkka, taikka Niitä kaloja saadaan, kuita ongitaanki.
3. Mies ja hevosensa.
"Lähde pois ruunani, lähde, juokse, pakene kerkiämiseen; vihollinen tulee ja viepi sun muuten." Niin sano mies hevosellensa. Sihen vastasi hevonen: "no jos tulee, mikäpä sitte? luuletko hänen kaksi satulaa selkääni asettavan?"
Äiä on huolta orjuuessa, isännyyessä enempi,
taikka
Ei tyhjästä ottamista.
4. Miehet ja Rahakukkaro.
Kaksi miestä kulkeissaan löysivät rahakukkaron. Ei kumpikan olisi toiselle osaa rahoista antanut. "Minä sen ensin näin", sano toinen ja toinen sano: "minä sen ensin ennätin tieltä ylös ottaa." Niin menivät oikeuteen ja oikeus tuomitsi kukkaron keskeä poikki miesten välillä leikattavaksi, vaan rahat keräjäkuluiksi jäämään.