1. Kyllä syötävä kuluu, otettava onnahtaa.
Pahoin sentähden tekee, joka ei kuluvan siaan hanki uutta.
2. Joka tauloa tekee, monta vaivaa näkee, monta koivua kokee, pökkelöä pönnistää.
Näillä sanoilla vertailee moniki toisilta pieniksi, mitättömiksi katsotuita töitänsä.
3. Jolla vaimo, sillä vaiva; jolla lapsi, sillä kaksi.
Niinkö ainaki lienee?
4. Jo on suussa suksen voie, tallella talipalanen.
Niin sanoo köyhä kansa elämästään, joka ei juuri liene'kän paljon maksavainen, koska suksen voide'ki on pitänyt ruoaksi menettää.
5. Itse kiitän itseäni, kun ei muut minua kiitä, itse mä tapani tunnen.
Älytön vaan ei ollut sekän, joka tämän sanalaskun jälkeen käyttihen.
Jopa muuten olisi tainnut saada peräti kiitoksetta elää.