Sitä virttä laulaminen, joka johtuu mieleen;
Kunpa kultani tulisi, ottaisinko viereen? —
Minäpä se huitra likka, huitra likka raukka,
Istun pojan polvilla vaikka aamuun saakka.
Ei oo mulla surua, ei surua, ei huolta,
Käypi mulla sulhasia Turun tuolta puolta.
Mitäpä mun tarvitsee suurta surua kantaa,
Kun on kulta mielessäni joka ilon antaa? —
Kulta se lähti Kuopiohon, tulee sieltä kerran,
Werkahousut jalassa ja kävelee kun herra.
Minun kulta Kuopiossa, minä itse tässä,
Kihlat ompi kistussani, sormus ompi käässä.
Tule kulta Kuopiosta, tule uuteen tupaan,
Sänky on jo petattu ja vanhemmilt' on lupa.
Weres voi ja lämmin leipä, etkö söisi noita?
Tehty tila ja nätti likka, etkö viereen koita?
Sitte tänne tultuasi heitä hattusi naulaan,
Ruvetahan vieretysten, käsi pannaan kaulaan.
Kaisu.