Poies vieään Suomen pojat ruunun ankkurpajaan,
Siellä lyövät rauan päälle, kivimuurit kajaa.
Siell' on itku, kuikutus ja elo tuhmanlainen,
Ilta, aamu, yö ja päivä, kaikki yhenlainen.
Mikäs auttaa Suomen poikia, kun ei rahat auta —
Täytyi mennä maalta poies, takoa kylmää rautaa.
* * * * *
Toisessa tyttöjen kokouksessa pyhäiltana kesällä lauloivat itsekuki kultasistansa seuraavalla tavalla:
Mari.
Itkettää ja surettaa ja huoleksi tahtoo tulla;
Muill' on koissa kultansa, eikä ole mulla.
Ei oo kultani kotona, eikä ole täällä,
Kultani ompi merellä sen ison laivan päällä.
Minun kultani kaukana on ja kaukana se kukkuu,
Yksin täytyy maata mennä, yksin täytyy nukkuu.
Kun oisi kulta naapurissa, oisi virstan päässä,
Empä kyllä itkisi, en istuisikkaan tässä.