Runoista.
Suomen kansan runotaidosta on jo kyllä ennen kirjoitettu ja tässäki kirjassa (katso Mehil. Kesäkuulta 1836 ynnä muualla). On myös siitä mainittu, kuinka runotaito halki tuhansien vuosien, hamasta Wäinämöisen ajoista näihin aikoihin asti, on säilynyt ja vielä nykysinäki päivinä voimassaan pysyy Suomessa paremmin, kun missään muussa meillä tutussa maailman kansassa. Mikä ääretön paljous eikö liene'ki koko sillä ajalla runoja syntynyt ja jälle hävinnyt! Ainoastaan nykysemmänki kansan tekemistä runoista tulisi jo suuri kirja, jos ne kaikki yhteen kokoon präntättäisiin, niinkun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran huolella toivommaki tapahtuvan. Sillä ehkä niistäki enin osa tiettävästi on hävinnyt, ett'ei ole kirjoitetuksikaan, saati präntätyksi, tullut, niin löytyy kuitenki siellä täällä kirjoissa paljo säilytettyjäki. Niiden lisäksi panemma nyt joita kuita uusia tämän Kuun ja ehkä vielä toisenki osassa. Walitsemma myös eripaikoista koottuja ikääskun näytteheksi, kuinka kussaki runotaito vielä on tavattava.
Tietäjän runo.
Täss on laulu laitettuna,
Wirsi tehty tietäjistä,
Koottu konstista pahoista;
Johon on alku aivottuna,
Pantu Paavalin sanoista: 5
Aika on unesta nosta,
Ylös synnistä syvästä,
Jalon tuntohon Jumalan,
Pelkohon pyhimmän Herran.
Wiel' on nuotti nouettuna, 10
Runokirjasta katsottu,
Pantu muistoksi pahoille,
Kuink' on usko uuistettu
Kautta kaunihin Jumalan;
Jost' on kirjat kirjoitettu, 15
Raamatutki räntättynä,
Wiel' on pantuna papitki,
Opettajat annettuna;
Jotka aina ilmoittavat,
Paljo suullansa puhuvat, 20
Julkisen Jumalan töistä;
Joka on tehnyt tietäjätki,
Welhonoiat valmistanna,
Ensisti Egyptin maalla,
Niinkun Mooses mainitsepi, 25
Joita palveli pakana,
Kurja mieleltä kuningas,
Pharaoni voimallinen. —
Siellä ihmiset sikisi,
Lisäntyivät Luojan lapset, 30
Kasvo kansa kauhiasti,
Waikka orjana olivat,
Wallan alla vaikiasti,
Tämän ilkiän opissa,
Konnan koulussa kovassa. 35
Waan mitä valitan vielä
Tästä turhasta tavasta;
Nyt on tullut tietomiehet,
Noiat nossehet sekaamme,
Surkialla Suomenmaalla, 40
Ilkeistä ihmisistä;
Jotka käyvät kerkiästi,
Läpi maata matkustavat,
Käyvät kahella jalalla,
Wiettelevät viekkahimmat, 45
Julkisen Jumalan töillä,
Tekemässä terveyttä.
Muoto on miehellä mokoma
Niinkun pienellä pirulla,
Köyhä katsanto peräti; 50
Ryysyt on rymännäköset,
Nuttu nuoralla siottu,
Sekä vyöllä vahvistettu,
Ympärillä yhistetty;
Hajallinen hattu päässä, 55
Silmät liiaksi liassa;
Kengät on koivusta kolottu,
Tahi päästetty pajusta.
Saua käessä saatanalla,
Keppi koivusta kovasta, 60
Jolla tietä telkkäsevi,
Kulkevi kyliä myöten,
Elatusta etsimässä.
Koska pääsevi pihalle,
Koira haukkuvi kovasti, 65
Siitä tungeksen tupahan,
Lapset kanssa katselevat
Niinkun ihmettä isoa.
Siellä istuvi isäntä,
Pöyän päässä pöllöpäinen, 70
Halpa haltia talossa;
Rupiaa ravitsemahan,
Wiinat suuhun viskoavi,
Asettavi atrialle
Wietteliän viekkahimman, 75
Kosk' on ruoalla ravittu,
Wirvoitettu viinan kanssa
Kohta konstista puhuvi,
Itsiänsä ilmoittovi:
"Ei nyt tartu tauti teihin, 80
Eikä kuulu kuolemata;
Täss' on konna kelvollinen,
Perkelien peljättäjä,
Alaspainaja pahojen."
Itse lausuvi isäntä 85
Wielä tälle vierahalle:
"Jos olet ukko uskollinen,
Tässä työssä toimellinen,
Katso minulle karjasuolat,
Anna lepo lehmosille 90
Sekä heikoille hevoille
Wahvista vasikka lykky,
Laittelekkas lammaslauma!
Annan vielä viinat sulle
Totisesti toisen kerran, 95
Suuhusi suloset ryypyt,
Jotta pääsi pehmenevi,
Hautuvi hyvä hajusi."
Saatua lupasanoman,
Kohta konna kiiruhusti 100
Tarttuvi talossa työhön
Liihennäksen liiokselle,
Tungeksen tulisialle.
Ukko uskolla lukevi,
Wati varvattu käessä 105
Uusi kuppi kunnollinen,
Siinä on sisässä suolat,
Jotk' on karjalle katsottu,
Waimoväelle valmistettu,
Tauin tarttuvan varalle, 110
Sekä paiseille pahoille,
Ajoksille ankaroille.
Wiel' on virressä vähäsen
Koottuna Kokin pojalta:
Avatkanne ihmisraukat 115
Auki silmänne molemmat,
Näkemähän näitä töitä
Kirkkahassa katsannossa,
Kuinka suuttui suuri Luoja
Entisen Egyptin päälle; 120
Tästä turhasta tavasta
Kansan kauhian kaotti.
Saivat tietäjät tilansa,
Ween päälle velhonoiat,
Puolehen meren punasen. 125
Peljätkänne myös pakanat,
Tuota kansa kaikkityyni,
Kuinka kauhia kaotus,
Helvetiss' on hirvittävä;
Kuss' on kosto konstimiesten, 130
Palkka kaikille pahoille,
Walmistettu vaiva suuri,
Sia tehty tietäjille,
Jotka suoloja sukivat
Wain varvatun sisässä — 135
Muien terveeksi tekiät
Siellä istuvat itse'ki
Warsin vaivassa syvässä,
Hukkuneina helvetissä.
Wielä lauluni lopuksi, 140
Pienen virren päätökseksi,
Minä muille muistuttelen,
Isännille ilmoittelen:
"Jos olet oikia isäntä,
Talon vanhin toimellinen, 145
Ele konstia kysele
Ele tutki tietäjiä,
Luku suloja suatse,
(Suolat on Jumala suonut
Ravinnoksi ruumihille). 150
Ota oppi oikiampi,
Pane päähäsi parempi.
Ku on taivaasta tarittu,
Kautta kaunihin Jumalan
Ihmisille ilmoitettu. 135
Lue kirjat kaikkinaiset,
Laula myös tämäki laulu,
Jos se sattuisi sinulle.
Osta raamattu rahalla,
Josta tutkit toisinansa, 160
Millon mielesi tekevi,
Julkisen Jumalan töitä,
Seka pieniä piruja.
Niin on mielesi ilonen,
Olet aina onnellinen, 165
Kuolet viimen kunnialla,
Tulet taivahan ilohon,
Joss' on rauha riemullinen,
Ilo tarjona iäti."