Sieltä Suomehen levisi;
Kulettivat kauppamiehet.
Heti kohta Suomen herrat 15
Tunsivat tämän hyväksi,
Jonka itse luoja laitti,
Sille sääylle sovitti,
Joll' on oppia otsassa,
Sekä nappia nutussa, 20
Housuissa hopiauuri,
Sekä selvät seinäkellot
Kaunihissa kammarissa,
Silmät saipulla sivitty,
Käet pesty puhtahaksi, 25
Kullat kiiltävät käsissä,
Sormissa kivet koriat,
Waimot silkissä sinissä,
Punasessa purpurassa.
Waan mitä valitan vielä 30
Kunniasta kuulun juoman,
Nyt on päässyt pienet pannut,
Wääräkaulat kattiloiksi,
Törkyturpainki tuvissa,
Likasilmäin liiuksilla. 35
Nyt on tehty teelusikat,
Kupit kaunihit kuvatut,
Rerakannut kanssa vielä,
Tungettu joka tupahan.
Tällä juomalla jalolla 40
Moni tuhlavi talonsa;
Wiepi viimeisen kopekan,
Kulettavi kauppiaalle,
Miehen velkahan vetävi.
Wiimen paukkavi vasara 45
Avisjoonissa aikalailla,
Kahvinjuojan kartanossa.
Wielä myötähän menisi
Talonpojissa paraissa,
Joill' on konnut kelvolliset, 50
Pellon pientaret laviat;
Waan kun juovat joutomiehet,
Sekä toisen torpparitki,
Likasilmät liiatenki,
Mustapartaset mokomat, 55
Ruman ruokansa välihin
Kumasevi kuulun juomam.
Tup' on tukien nojassa,
Karisnunna katto maahan,
Siltalattia lahonna, 60
Lapset lattiilla alasti.
Emännäll' on paikkapaita
Noen kanssa nyölättynä,
Kahvikattila käessä,
Toisessa sokuritoppa. 65
Isännällä huonot housut
Ja liian likaset silmät;
Suu on jäänyt siistimättä,
Parta on porossa piipun,
Sihen kahvin kaatelevi, 70
Turmelee hyvän tavaran;
Waikka vieähän vasikka,
Ainoa emännän lehmä,
Welan maksoksi monelta,
Ruunulle henkirahoista. 75
Enkä tuota ennen tiennyt,
Kuullut kasvoni ajassa,
Paljo maassa mainittavan;
Oli juomana olutta,
Ruokana rukiinen leipä, 80
Silakoita särpimenä,
Wiina vierahan varalla.
Keitto oli kuvusta kaalin,
Siin' oli sianlihoa,
Rokka raavahan lihasta 85
Tahi taikinan hapanta.
Pappilass' oli kahvipannu,
Seki vierahan varalla;
Waan ei löytty lukkarissa,
Eikä huonossa hovissa. 90
Emmä kahvia kaehi,
Enkä laita luojan töitä;
Kyll' on kahvi kaunis juoma,
Jalo ruumihin ravinto,
Paljo viinoa parempi, 95
Rommiaki raittihimpi.
Ei se päätä pyörryttele,
Eikä muuta miehen mieltä,
Sekä on siistinä talossa
Hyvän vierahan varalla; 100
Tekispä mieleni minunki,
Kaula kahvia palaisi
Aivan aamulla varahin,
Juur' heti herättyäni,
Waan on kumma kukkarossa,
Kauppamiehelle menetys.
Jälkimaine. Tässäki Kerimäen pitäjässä talonpojalta ja kirkon kuudennusmieheltä Petteri Makkoiselta tehdyssä runossa on kyllä varteen otettavia muistutuksia. Mitä värsyissä 93-100 sanotaan, se kyllä on tosi asia. Suureksi voitoksi maakunnalle tapain siisteyden suhteen ja kaikkinaisten turmellusten välttämiseksi yhteisessä elämässä olisi, jos ruvettaisi edes kahvia viinan ja rommin siasta nauttimaan, koska näitä kuitenkaan ei näy heitetyksi saatavan ilman jotain siaista palkintoa. W. 20-23 nähdään, ett'ei Kerimäessä vielä talonpoikanen sääty ole niin herrastunut, kun rantamailla ja monessa muussa paikassa, joissa "sit' ei vaatteista erota, mikä herra kuka narri, kuka muita mestareja."
Koiranruno.
Koverasta koira juoksi,
Juoksi kohti Konnunnientä,
Juoksi Huovilan hoviin,
Rippu Riikolan pihoille,
Antti Luukosen alate, 5
Penttilän peräsin puolin,
Juoksi Tarnalan talohon.
Tuota Tarnanen tapasi,
Luuli suureksi sueksi,
Karhuksi kavehtivaksi. 10
Tapettihin Tarnalassa,
Suholassa surmattihin,
Henki läksi Heinosessa.
Mitäs nyt Pietari pitävi,
Kun on koissa koiran raato? 15
Tuo pitävi Pietarille:
Henkitorvi Heinoselle.
Ohvellen osa pitävi:
Takajalka Tarnaselle;
Paras vuitti Paavilalle: 20
Kohta koivet rukkasiksi.
Mitäpä tästä millen annan,
Kuta kullenki ojennan?
Äiää ei vähästä täyvy,
Yhen koiran kuoliosta; 25
Kylä on suuri, saalis pieni,
Talvi pitkä vierahiksi:
Mieli Mikko Laakkoselle
Mielen entisen lisäksi,
Rasvat Pekka Rautiolle, 30
Kuroselle kulkkutorvi,
Peräpaikat Pennaselle,
Rinta Riiko Tuupaselle,
Wäistölle vähä lihoa,
Waan ei Mitrolle mitänä. 25
Mitä nyt tästä millen annan,
Kuta kullenki ojennan?
Äiää ei vähästä täyvy,
Yhen koiran kuoliosta;
Kylä on suuri, saalis pieni, 40
Talvi pitkä vierahiksi:
Häntä Jussi Härköselle,
Saparo sanan sepälle,
Suhoselle suurta suuta,
Koiran leukoja kovia, 45
Jolla Riittoa repivi,
Hassitarta haukkoavi.
Jälkimaine. Olli Parviaiselta Luostarinvaaran kylästä Ilomantsista. Minkä syyn tähden koiran lahjoja jakaessa mieli annettiin Mikko Laakkoselle ja suu sekä leuat Suhoselle, se on erittäin vv. 29, 46, 47 ilmoitettu. Laakkosella taisi ainaki vähä mieltä olla ja Suhoselta pelkää runontekiä oman suun ja leukansa liiaksi kuluvan, (vaimonsa) Riitta Hassittaren kanssa aina eripuraisuudessa eläen. Jotta muutki antimet, henki- ja kulkkutorvet, rasvat, lihat, rinta jne. tulivat tarvetta myöten sovitetuksi, se on varsin uskottava asia.