Liisa.
Huono on mun onneni ja kova on mun laita,
Suru on mun osani ja mustanlainen paita.
Minä olen piika pieni, elän aina yksin,
Olen tullut pojilta jo aivan hyljätyksi.
Poika viekas viettelee ja likka hullu uskoo,
Pian poika piikaselta kunnian poies kiskoo.
Tiivi on pojan pelata, kun likka luvan antaa,
Poika itsensä pelastaa, likka häpiän kantaa.
Kyllä poika neitoselta hempeyen tallaa,
Keon kukan kaunosenki kukistavi halla.
Pian on se likka parka tullut kunnialta,
Jok' on kerran heittäynyt noien poikiin valtaan.
Sohvia.
Suru oli illalla, nyt jo ilo voitti,
Kun tuo kuhjus poies kulki, eron minusta otti.
Empä sure viikon varaa, enkä kultani eroo,
Naurusuulla katselen, jos menis vaikka Wiroon.