Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minä veisaan,
Lähen tästä kylästä ja muille maille reisaan.
Ei mun auta puhua, jos mielessä olis mettä,
Pois mun pitää kulkea ja kultani muille jättää.
Kauneuttas muistelen ma viien riikin takaa,
Enkä koskaan muien likkain vieressä mä makaa.
Waan kun oisit oma kulta vielä tallellani,
Niin mä sinua kanteleisin käsivarrellani.
Emmä sinua pitäisikkään kovan piinan alla;
Kullalleni antaisin jos kuinka suuren vallan.
(Lisää toiste.)
MEHILÄINEN.
W. 1839. Heinäkuulta.
Lauluja
(Lisää Kesäkuun osaan.)