Kun itki emoton impi, siihen lähde läikähteli. Kun itki isoton poika, siihen kaivo kumpueli, kun valitti leskivaimo, siihen lammikko levisi, kasosi kalainen järvi.
MISTÄ MULLA LAAJAT LAULUT?
Mille mul pal'l'o sõnnu suuh?
Mistä mulla laajat laulut? mistä virret vieriväiset?
Olin pieni pikkarainen, kasvoin kanana kodissa, olin lapsi yksiöinen piika kaksipäivyinen emo vei kehtoni kedolle, kesannolle kätkyeni, pani käen kiikuttajaks, suvilinnun liikuttajaks, paljon pajatti käkönen, lintu liiaksi liverti.
Minä lapsi miettimähän, miettimähän, muistamahan, kaikki panin paperille, kiinnittelin kirjasehen. Kun ma immeksi ylenin, kasvoin korjaksi kavoksi, kaivoin virret kirjasesta, etsin lehdistä esille.
JUHAN LIIV (1864-1913)
NOOR-EESTILLE
Noor-Eestile
Ei mulle kunniata, — ei koskaan, milloinkaan! Ja niin jos kuiske kuuluu, se on harhahuhu vaan.