Külm
Niin hyinen korven hiljaisuus, niin verenkirkas idän koi…. Palava löyly pohjoisen! Ja sudet aamun alkaen taas kera kauriin vaikeroi. Puu värähtää… ja pakkanen käy paukkuen. Taas hyinen kuolon hiljaisuus, vait korpi jää… niin verenkirkas idän koi.
OI MUN KALLIS KANTAJANI!
Oh mu kallis emakene!
Oi mun kallis kantajani, oi sa emo ehtoinen! Kuolleen kumpu itse olen, kummulles kun kulkenen.
Neuvon sanoit: seuraa mua,
seuraa mua, poikani!
En ma sua seurannutkaan,
neitoa vain, äitini!
Yöt ja päivät, yöt ja päivät,
juoksin neidon jäljissä,
annoin suuta anturalle,
kun se tallas sydäntä.
Oi mun kallis kantajani, oi sa emo ehtoinen! Kuolleen kumpu itse olen kummulles kun kulkenen.
OI TUTTAVAT, ÄLKÄÄ TULKO!
Oh sõbrad, ei lase ma öelda